Jännittäviä hetkiä uimakoulussa

Pulmu osallistui eilen pihakoirien pentutapaamiseen Helsingin koirauimalassa. Tilaisuus oli Suomen Tanskalais-Ruotsalaiset pihakoirat ry:n järjestämä tapahtuma, josta kunnia kuuluu Mari T.lle. Pennut oli etukäteen jaettu kolmen koiran ryhmiin ja kullakin ryhmällä oli puolen tunnin uimavuoro altaalla uintiohjaajan kanssa. 

Pulmu oli superinnoissaan päästessään uuteen paikkaan tapaamaan uusia koirakavereita. Intoa riitti vielä, kun allasosastolla puettiin pelastusliiviä päälle, mutta altaan vesirajassa fiilis alkoi muuttua jonkin asteiseksi vesikauhuksi. Pulmua ei saanut veteen maanittelemalla, vaan hänet piti "liu'uttaa" pelastusliivin kahvan avulla veteen. Me omistajat pysyimme altaan ulkopuolella tsemppaamassa ja koira oli vedessä koirauintiohjaajan kanssa. Pulmu ei aluksi ymmärtänyt uimisen päälle, vaan viuhtui vettä vimmatusti, pärski ja roiski lähes hysteerisesti ja silmät säikähdyksestä ammollaan. Voi pientä! Uinti(räpistely)kierroksen aikana Pulmu onneksi vähän rauhoittui, mutta oli silmin nähden huojentunut päästessään altaasta pois. Tämän jälkeen Pulmu yritti paeta allasosastolta ja jäi suljetun portin taakse kyhjöttämään.

Uintikierros käytiin tekemässä yhteensä neljä kertaa. Toisella kerralla meno oli jo rauhallisempaa ja kolmannella kierroksella uinti alkoi selvästi sujua. Pulmu ui melkoisella vauhdilla - kenties hän älysi, että mitä nopeammin kierroksen ui niin sitä nopeammin altaasta pääsee pois... Yhdelläkään kerralla Pulmu ei olisi halunnut mennä veteen, vaan häntä selvästi jännitti (tai pelotti). Vähän alkoi jo tuntua pahalta, että onko tässä mitään järkeä jos koiraa ahdistaa noin paljon. Kysyinkin uintiohjaajalta, että kannattaako tällaista koiraa kannustaa (pakottaa) veteen, kun se selvästi on peloissaan. Ohjaajan mielipide oli se, että kyllä kannattaa ja kuulemma seuraavalla kerralla koira saattaa jo olla todella innoissaan uimisesta. Toisilla se saattaa kestää vähän kauemmin ja toiset rakastavat uimista ensi hetkestä saakka. Pulmu oli selvästi stressaantuneen oloinen altaan reunalla, sillä normaalitilanteessa hän ottaisi kaiken ilon irti potentiaalisista leikkitovereista, mutta nyt leikkikään ei oiken maistunut, vaikka vieressä oli hurmaava Soni-pihis.

Pientä uimaria jännittää...

Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta ehkä seuraavaksi annamme Pulmulle uintimahdollisuuden mieluummin luonnonvesien äärellä ja testataan josko hän kiinnostuisi vedestä ihan itse. Uida hän ainakin nyt osaa! :)

Uimalareissu oli siinäkin mielessä todella mielenkiintoinen, että saimme itsekin oppia uutta Pulmusta. Yleensä aina niin vilkkaasti, rohkeasti ja rämäpäisesti käyttäytyvällä Pulmullakin on rajansa ja kaikkea ei tehdäkään suinpäin. Ilta osoittautui siten paljon jännittävämmäksi kuin olisimme osanneet etukäteen aavistaa...

Lopuksi vielä video Pulmun kolmannesta uintikierroksesta. Videon on kuvannut Mari T. Kiitos paljon Marille!! :)