Junnukurssilla, osa 3

Teimme tänään Pulmusen kanssa jokaviikkoisen visiittimme Koirakoulu Kompassiin, jossa vuorossa oli Junnukurssin kolmas kerta. Lähestyessämme Konalaa oli ilmassa katastrofin aineksia, sillä Pulmu käyttäytyi taas kerran holtittomasti ja muiden koirien läsnäolo sai riiviön riuhtomaan, repimään ja räyhäämään. Räyhäämään? Kyllä. Pulmu on viimeisen kuukauden sisällä kunnostautunut toisille koirille räyhäämisessä. Tätä esiintyy silloin, kun toinen koira on aivan vieressä (ohitustilanne tiellä, odotustilanne koirakoulun aulatilassa, ynm kriittiset hetket). Miksi Pulmu käy räyhäämään? En osaa sanoa. Aggressivinen se ei suinkaan ole muita koiria kohtaan, joten uskon, että rähinä on lähinnä kiukuttelua minulle, kun en päästä häntä leikkimään muiden koirien kanssa. Rasittavaa ja kaikinpuolin negatiivista touhua. Huokaus.

Kun säheltävä neliveto pääsi treenisaliin ärtyneen taluttajansa (= minä) kanssa, aloin valmistautua treeneihin (valjaiden vaihtaminen kaulapantaan, treenitaskun pukeminen, kenkien vaihtot, namien esiinkaivaminen, veden laittaminen juomakuppiin) ja muistin ottaa positiivisen asenteen (Treenaaminen on kivaa eikä hampaiden kiristelyä!). Tässä vaiheessa Pulmukin taas kerran hiffasi mistä on kyse ja alkoi rauhoittua, keskittyä ja ottaa kontaktia. (Kuvio on aina sama, mutta onneksi suunta on yleensä ylöspäin.)

Alussa Pulmulla oli vähän keskittymisvaikeuksia, mutta treenit menivät kaiken kaikkiaan mukavasti. Tänään treenasimme katsekontaktia, luoksetuloa, seuraamista, paikka-makuuta ja  liikkeestä maahanmenoa. 

Olen erityisen iloinen, että paikka-makuu alkaa edistyä ja olemme saaneet onnistumisen tunteita. Joka kerta, kun tätä treenataan koirarivissä pelkään seurauksia (kuitenkin se ryntää muiden pentujen luo sekoittamaan muiden treenejä), mutta repsahduksia ei tapahtunut. Senkin kerran, kun vieressä oleva koirakko piti taukoa ja tuli aivan Pulmun taakse hengailemaan ja juomaan vettä - olin aivan varma, että peli on menetetty. Mutta Pulmu makasi rauhallisesti paikallaan ja tapitti minua. (Pulmu makasi rauhallisesti paikallaan, kun toinen pentu seisoi metrin päässä, mitä??) Ihana Pulmu! Ilmaiseksi nämä edistysaskeleet eivät ole tulleet. Viime viikolla otin kotitreeni-teemaksi nimenomaan paikka-makuun ja toistelimme tätä jokaisena päivänä joko ulkolenkillä tai kotiolohuoneessa. Ja pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että lähes joka kerta kotona homma levisi ihan käsiin eikä Pulmu malttanut millään odottaa maassa... Eli vireystilalla on nähtävästi suurensuuri merkitys suorituksen kannalta.

Tämän päivän jättiyllätys oli liikkeestä maahanmeno. Ensimmäisellä toistolla Pulmu ei mennyt liikkeestä maahan, joten jouduin avittamaan kädellä. Kouluttaja ohjeisti minua tekemään hienovaraisemman käsivihjeen. Totesin tuohon, että kyllä Pulmu sen osaa, mutta ei juuri nyt "muista" käskyä. Siispä seuraavalla toistolla pyysin Pulmun ensin perusasennosta maahan, sitten takaisin perusasentoon, jonka jälkeen teimme liikkeestä maahanmenon. Nyt Pulmu meni käskystä maahan ja uskalsin jatkaa pari askelta eteenpäin, jonka jälkeen peruutin takaisin koiran vierelle. Hyvä Pulmu! Kolmannella toistolla jätin namut taskuun, lähdimme suoraan perusasennosta liikkeelle, käskin koiran maahan (se jäi siihen). Jätin koiran makaamaan ja jatkoin eteenpäin noin kuusi isoa askelta. Käännyin takaisin, palasin koiran viereen ja pistin megabileet pystyyn. Iiiik! Ihan mielettömän hyvin! Mahtavaa Pulmu!! En ole kotona ikinä uskaltanut jatkaa matkaa ja luottaa siihen, että koira pysyisi paikallaan, vaan olen ainoastaan ottanut pari askelta samalla kuikuillen taaksepäin. No, tässä se taas nähtiin - pitää uskaltaa nostaa rimaa ja tuoda haastetta harjoituksiin. Jos rima on aina liian matalalla niin koira ei voi yllättää ja näyttää oppimaansa. 

 

Voi jukranpujut! Olipa taas hyvänmielen treenit ja Pulmu pääsi yllättämään. Loppusitaattina mainittakoon, että treenitilasta lähdetyämme alkoi sama kaahotus ja vetäminen kuin ennen treenejä. Riiviö mikä riiviö! <3