Omatoimista yhteis-TOKOilua Espoossa

"Aikainen lintu madon nappaa", sanoo sananlasku. Tämä pitää usein paikkansa, kuten myös tämä aamu osoitti. Matojen sijaan aamun agendassa oli omatoimi-yhteistreenit Espoon Ikean parkkipaikalla sunnuntaina aamukahdeksalta. Yhteistreenikavereinamme oli Helena ja Essi-pihis. Tarkoituksena oli treenata oman mielen mukaan tottelevaisuutta häiriötilassa. Tämä treeni sattui hyvään ajankohtaan, sillä jouduimme tällä viikolla jättämään Junnukurssin kesken Pulmun juoksuajan vuoksi - ja olen jo ehtinyt kaipailla pientä yhteistokoilua ohjelmaamme.

Alun perin olin suunnitellut, että treenaisimme tänään Pulmun kanssa kontaktia, seuraamista, paikka-makuuta ja liikkeestä maahanmenoa. Saavuttuani parkkikselle ja Pulmun saatua Essi-pihiksen tähtäimeensä, tajusin, että olin asettanut tavoitteet aivan turhan korkealle. Nähtyään koiran Pulmu riemastui, remmi kiristyi ja riuhtominen alkoi. Tilanne valkeni välittömästi; tänään tulisimme treenaamaan Pulmun kanssa pelkkää kontaktia häiriössä ja seuraamista kontaktin löytymisen jälkeen.

Ikean parkkipaikka on siitä mainio treenipaikka, että siellä parkkialuetta on jaettu osiin puskarivien avulla. Nuo muutaman metrin puskat luovat oivallisen näköesteen ja mahdollistavat tasapainoilun juuri oikeanasteisen häiriön välillä. Kun on vaikeuksia, puska blokkaa toisesta koirasta aiheutuneen häiriön vähäisemmäksi. Kun puska loppuu, näkökenttä laajenee ja häiriö suurentuu. Jos puskat luovat liian helpon ja häiriöttömän tilan - voi sujahtaa samaan välikköön toisen koirakon kanssa. (Mainiota!)

Treenailimme alussa vierekkäisissä väliköissä. Tämä oli hyvä alku, sillä näin Pulmu pystyi keskittymään meidän suoritukseemme ja sain koiraan hyvän kontaktin. Teimme seuraamista, mikä alkoi alun hötkyilyn jälkeen sujua hyvin. Tämän jälkeen Helena vei Essin autoon ja pääsimme juttelemaan paremmin. :) Aluksi Pulmu oli superinnoissaan uudesta ihmisestä ja hyppi Helenaa vasten. Kun vastakaikua ja "ihmispalkkaa" ei tullut niin Pulmu alkoi rauhoittua ja meni jopa oma-aloitteisesti maahan pötköttämään. (Jes!) Päätimme lisätä haastetta ja Helena haki Essin takaisin. Pidimme muutaman metrin etäisyyden siten, että koirat eivät päässeet leikkietäisyydelle. Aluksi Pulmu oli kovasti Essin perään, hihna kiristyi ja Pulmu riuhtoi. Aika nopeasti Pulmu palasi takaisin ruotuun ja kontaktiin ja istuskeli pian taas vieressäni makupalojen toivossa. Ja makupalojahan hän sai rauhallisesta käytöksestä ja kontaktissa pysymisestä. Välillä Pulmu innostui uudestaan ja yritti päästä Essin luokse. Toisinaan läheisen pusikon roskat olivat riuhtomisen arvoisia. Mutta pääpiirteissään Pulmu hakeutui yhä uudestaan viereeni istumaan ja tapittamaan minua. Toisen koiran läheisyydestä huolimatta Pulmu meni välillä maahan lepäämään ja vaikutti rennolta. Tämän jälkeen teimme samassa välikössä vielä muutamia toistoja ja seuraaminen koirahäiriössä onnistui nyt todella hyvin. (Wau!)

Tämä treeni tuli tarpeeseen. Usein yksinäni keskityn tiettyjen liikkeiden toistamiseen, mutta kontaktin hakeminen etenkin häiriössä on jäänyt vähemmälle. Yksittäisten liikkeiden suoritus ei kuitenkaan häiriötilassa tule ikinä onnistumaan jos kontaktitreenejä on laiminlyöty... Ilahduttavaa oli se, että vaikka Pulmu on kovin nuori ja perusluonteeltaan melkoinen vilpertti - niin hän pystyy jo rauhoittumaankin. Tällaisia treenejä haluan ehdottomasti lisää. Tämä teki todella hyvää niin koiralle kuin handlerillekin. Pientä, mutta tehokasta - ja hyvässä seurassa/porukassa! Voisiko sunnuntai-aamua viettää mukavammin? :)

Kiitos Helenalle ja Essille seurasta ja häiriöstä! Otetaan pian taas uudestaan ja kahvitermarit mukaan. :)

P.S Onnea Pulmu, 8 kuukauden ikäinen mussukka!

Ikea ja toko-treenit jäämässä taakse ja pitkä aamulenkki edessä. Pulmua naurattaa. :)