Kauniaisissa

Piipahdimme illalla Kauniaisten koirapuistoon. Taisimme olla illan viimeisiä kävijöitä, sillä puistossa oli ainoastaan iso villakoira ja sekin isojen koirien puolella. Aita isojen ja pienien koirien välissä ei kuitenkaan estänyt Pulmua ja villakoiraa leikkimästä keskenään, vaan koirat paahtoivat pitkin puistoa aita välissään. Myöhemmin isojen puolelle tuli myös saksanpaimenkoira, joka tykkäsi lipsuttaa Pulmun naamaa aidan raosta. Leikkien lomassa Pulmu maisteli  makoisia keppejä ja treenailtiin myös luoksetuloa.

Pulmu ja villakoira

Kepakko, Pulmun aarre

Luoksetulotreenejä

Naapurintyttö, Siiri

Melkeinpä naapurissa, tai ainakin viereisessä kaupunginosassa asuu parivuotias pihakoira - Siiri. Siirillä on koiratoverina kultainennoutaja, Rita. Olimme sopineet koiratreffit Siirin ja Ritan sekä heidän emäntänsä Silvan kanssa. Tarkoituksena oli suunnata läheiseen koirapuistoon, jossa koirat voisivat temmeltää rauhassa vapaina. Matkalla koirapuistoon, Pulmu ei olisi malttanut kulkea hihnassa, vaan yritti tehdä lähempää tuttavuutta hurmaavan Siirin kanssa läpsimällä tätä ja kiilamalla kylkeen kiinni.

Koirapuistossa ei ollut erikseen pienten ja suurten koirien puolia, ja tarhassa oli muutama isompi koira tarkkailemassa tuloamme. Pulmu oli aluksi hieman hämillään ympärillä pyörivistä, hänestä varsin kiinnostuneista isoista koirista. Pulmu säntäili koirien perässä ja välillä niitä karkuun. Toisinaan tilanne kävi liian jännittäväksi ja hän pakeni jalkoihimme häntä koipien välissä. Suuret koirat vaikuttivat hyväntahtoisilta, mutta ainahan on oltava varuillaan ettei mitään satu, kun on pienikokoisesta pennusta kyse. 

Siiri ja Pulmu tutustuivat toisiinsa ja leikkivät vähän keskenään. Megarientoihin pihikset eivät keskenään  tällä kertaa päässeet, mikä johtui luultavasti siitä, että läsnä oli muitakin koiria hämmentämässä pakkaa. Pulmu oli tilanteesta sen verran hölmistynyt, että ei ollut niin päälle käyvä kuin yleensä. Mukavasti pihikset pääsivät kuitenkin juoksemaan, loikkimaan ja kaivamaan maata keskenänsä.

Kaivamistuokio

Pulmu näyttää Siirille kieltä

Mikäs tyyppi se tää on??

Leikkitoverit

Pulmua naurattaa

Oli todella mukavaa päästä koiratarhailemaan pihisseurassa. Oli mukavaa tavata kuvista tuttu, Siiri-pihis. :) Mainiota, kun lähellä asuu mukava pihakoira ja Pulmu sai uuden kaverin. :) 

Nyt kun ilmat ovat jo vähän leudompia ja Pulmukaan ei ole enää aivan pikkupirpana niin aiomme panostaa enemmän kunnon ulkoiluun, pidempiin lenkkeihin ja koiratarhoissa kirmailuun. Seuraavia pihakoiratreffejä odotellessa...

Shit happens

Pulmu on talvipentu ja tottunut tekemään tarpeensa lumihangelle (tai vahingon sattuessa sisään sanomalehtipaperille). Viime aikoina lumikinokset ovat uhkaavasti pienentyneet. Omasta mielestäni lumien sulaminen on mahtava ilmiö, sillä talvea on tänä vuonna koettu jo vähän liikaakin. Pulmulle asia on kuitenkin tukalampi. Minne pieni talvipentu voi pissiä jos ei ole lunta?? Tästä ongelmasta johtuen lenkitämme Pulmua aina samoille kinoksille - olkoonkin, että ne päivä päivältä kutistuvat ja apajat ovat käyneet Pulmun mielestä surkeiksi. Välillä luminyppylät eivät kelpaa ja Pulmu saattaakin pidättää koko lenkin - vain päästäkseen sisään lorauttamaan paperille. Hmph! Sisäsiisteys on mennyt viime aikoina vauhdikasta alamäkeä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Pulmu järjesti tänään jymy-yllätyksen. Ensin tuli pissa. Nurmikolle!!!! Sitten tuli ensiluokkaiset pökäleet. Nurmikolle!!! Tuskin huomasin ohikulkijoita, kun kehuin Pulmua niin vuolaasti näistä huippusuorituksista. Lenkin loppupuolella tuli vielä toinen pissa. Ja sekin nurmikolle!!! Voi Pulmu, minkä teit. Shit happens ja kuinka edistyksellistä se voi ollakaan! :)

That's one small step for mankind, one giant leap for Pulmu, Satu and Ossi!

Pentu-tokoilua

Nyt osuimme kultasuoneen! Nimittäin mainion oloiselle pentukurssille. :) Kyseessä on Koirakoulu Kompassin "Tokopainotteinen pentukurssi". Ihkaekan pentukurssin jälkeen olemme käyneet näyttelykurssilla ja rallytokossa, joista kumpainenkaan ei ole ollut ihan meidän juttumme. Olen edelleen sitä mieltä, että mitä vaan Pulmun kanssa teemme/kokeilemme - se on aina plussaa kontaktimme ja koira-emäntä-suhteemme kehittymiselle. Mutta tänään oltiin kurssilla poikkeuksellisen muikeina, sillä kurssi tuntuu sopivan aivan loistavasti Pulmun tämän hetkiseen kehitysvaiheeseen. Jes!

Kurssilla treenaattiin tänään kolmea juttua. Ei kuulosta paljolta, mutta tämä oli itse asiassa oikein passeli tapa opetella alkeisjuttuja ilman, että olisi tullut liikaa uutta. Harjoiteltiin katsekontaktia, sivulle tulemista ja maahanmenoa. Sivulle tulemista on vähän jo kotona treenailtu, mutta kyseistä käskyä Pulmu ei vielä osaa. Maahanmeno on sujunut jo pidemmän aikaa mallikkaasti, mutta useimmiten istumisen kautta, joten nyt alamme opettamaan Pulmulle vähän nopeampaa maahanmenoa suoraan seisomisasennosta. 

Olipas erityisen kiva tapa aloittaa viikonloppu. :) Bonuksena oli vielä se, että näimme ennen kurssia Marin ja Nooan Kompassin pihamaalla. :)

Hammaskeiju

Pulmulta irtosi takahammas kesken iltapäiväaterian. Ihmettelin, että mitä tuo koira syö, kun ruoka ei maistu ja suu pupeltaa tyhjää. Hammashan sieltä sitten putkahti ulos ja me molemmat Pulmun kanssa olimme yhtä yllättyneitä. Useat hampaat ovatkin jo vaihtuneet, mutta kulmahampaista ei ole vielä tietoakaan... 

Pulmu ihmettelee suusta tipahtanutta hammasta.

Hammaskeiju toi Pulmulle uuden röhköporsaan. Possuparka taitaa olla  neljäs laatuaan, sillä aiemmat kaimat ovat kokeneet jos jonkinmoisia kolhuja. :)

Hammaskeijun tuliaiset.

Pihakoirien hakutreenit

Tänään tutustuimme pelastuskoiratoimintaan pihakoirien hakutreenien muodossa. Treenit pidettiin Espoossa, Vaakkoin ulkoilualueella ja lajiin tutustuminen oli osa "Pihis ry:n" Uudenmaan aluetoimintaa ja järjestetty alueyhteyshenkilö Marin toimesta. Ohjaajina kursilla toimivat Anna ja Elisa Varsinais-Suomesta. 

Kokoonnuimme Vaakkoin parkkipaikalla. Ryhmäämme kuuluivat seuraavat innokkaat pihakoirat: Pulmu, Nooa, Piko, Kemppainen, Bianca ja Miina. 

Pulmu tutustuu Pikoon. Kuva: Mari T.

"Koska saa pelastaa niitä ihmisiä?" tuumailee Nooa. Kuva: Mari T.

Ennen kuin aloittelijat päästettiin harjoittelemaan metsään, näyttivät Elisa ja Hippu sekä Anna ja Hupi mallia miten ihmisen etsiminen hoituu kokeneilta konkareilta. Näytös oli mielenkiintoinen! Molemmat koirat ampaisivat matkaan salamana, kulkusten helinän siivittäminä. Koirat löysivät helposti metsään piiloutuneet "maalimiehet". Hippu ilmoitti löytämästään ihmisestä haukkumalla, kunnes Elisa ehti paikalle. Hupi taas ilmoitti löydöksestään palaamalla ohjaajansa luokse ja nykimällä narua tämän liivissä - ja näyttämällä tämän jälkeen missä löydetty ihminen on. Kuinka upeaa!!  

Hippu näyttää esimerkkiä ja kiitää kuin idän pikajuna. Kuva: Mari T.

Hupi työvaatteissa. Kuva: Mari T.

Hupi ilmoittaa narua kiskomalla, että on löytänyt ihmisen. Kuva: Mari T.

Tämän jälkeen me muut pääsimme kokeilemaan lajia. Harjoitukset tehtiin yksi koira kerrallaan,  muiden odottaessa autoissa. Harjoitus tehtiin siten, että viisi "maalimiestä" eli piiloutunutta ihmistä oli piiloutunut edeltä sovittuihin paikkoihin ja ohjaaja lähti koiransa kanssa piiloille johtavalle polulle. Kaikki koirat pääsivät upeasti jyvälle jutusta ja lähtivät seuraamaan ihmisen hajua ja löysivät piiloutuneet ihmiset. Löydettyään maalimiehen sai koira ruhtinaallisesti namuja, kunnes oli aika lähteä etsimään seuraavaa maalimiestä. Pulmukin suoriutui hienosti koitoksesta. Pulmu oli hivenen pallo hukassa eikä ehkä ymmärtänyt mikä on ihmisjäljestä lähtevän hajun tarkoitus. Hän kuitenkin löysi maalimiehet Ossin (ohjaajansa) pienellä avustuksella ja heti ihmisen huomattuaan ryntäsi kaikella rakkaudella tämän syleilyyn ja namuja napsimaan. Voi miten jännittävää pienelle pihakoiralle!!

Pulmu lähtövalmiina. Kuva: Mari T.

Pulmu löysi puun juuren takana makoilevan maalimiehen. Kuva: Mari T.

Päivä oli aivan mahtava! Oli mielenkiintoista nähdä Hupi ja Hippu työssään ja nähdä miten Pulmu reagoi tällaiseen harrastukseen. Kivaa oli ja pieni kipinä kyllä syttyi! Oli myös tosi kivaa nähdä muita pihiksiä ja pihisihmisiä, joista muutama oli tuttuja blogeista tai facebookista.

Kiitos erityisen paljon Marille, Elisalle ja Annalle!! 

Kiitos myös Marille mahtavista kuvista!! :)

Näyttelykurssilla, osa 2

Tänään oli näyttelykurssin toinen kerta. Matkustimme koirakoululle bussilla, sillä viime aikoina julkisen liikenteen käyttäminen on jäänyt Pulmun kanssa vähemmälle. Ja sen kyllä huomasi. Bussinpenkillä istuessani, Pulmu räpisteli ja vinkui sylissäni. Pulmu räpisteli ja vinkui myös lattialla. Matka tuntui ikuisuudelta ja tuskan hiki alkoi nousta iholle. (Paluumatka meni vähän paremmin, sillä jouduin seisomaan ja pitämään koiraa sylissäni. Heti kun saimme istumapaikan alkoi sama säätäminen ja räpistely.) Pitää ehdottomasti panostaa taas bussimatkailuun ja harjoitella sitä enemmän.

Näyttelykurssi ei ollut sen helpompaa. Hihnassa liikuttaessa Pulmu on niin "namiorientoitunut", että suoraan kävelemisestä ei tule mitään. Itse taas en pysty liikkumaan eteenpäin sivuttain niin, että saisin palkattua Pulmua täysin hänen edestään ja siksi Pulmu liikkuu nyt ihan kylki vinossa. Päädyimme sitten siihen, että yritän saada Pulmun liikkumaan suoraan eteenpäin kävelemällä/juoksemalla peruuttaen hänen edellään. Ei helppoa tämäkään. (Ja enhän mä nyt näyttelykehässä voi vetää peruutusvaihteella kehää ympäri. Huokaus.)

Teimme muutaman kerran pöytäharjoituksia. Koska Pulmu nykyään jännittää pöydällä oloa niin teimme harjoituksia niin, että nostin hänet pieneksi hetkeksi pöydälle ja palkkasin ilman sen suurempia asennon etsimisiä. Melkoista räpellystä ja kaukana siitä mikä on suotavaa näyttelyssä...

Ainoa asia mikä tänään tuntui sujuvan oli koiran käsittelyharjoitukset. Pulmu seisoi (namikädessä kiinni) nätisti, kun kurssin ohjaaja kävi "käsittelemässä" koiraa eli hienovaraisesti tunnustelemalla koiraa eri puolilta. Jes! Tämä käsittelyharjoitus tosin tehtiin maassa eli en tiedä minkälainen farssi siitä olisi tullut, jos käsittelyharkka olisi tehty pöydällä.

Tämän hetkinen fiilis näyttelykurssiin ja koko näyttelyskeneen on vähän masentunut. En tiedä tuleeko tästä yhtään mitään. Kurssissa ei ole mitään vikaa ja kurssin ohjaaja on aivan ihana. En vain tiedä saanko Pulmua ikinä ja millään esiintymään järkevällä tavalla. Tiedän, että Pulmu on vielä todella nuori ja pentumainen käytös on hänelle erittäin sallittua. Mutta välillä vain on näitä päiviä, kun alkaa epäilemään itseään. Miksi ylipäätään haluan vapaaehtoisesti lähteä näyttelykehään?? No, huomenna on uusi päivä ja kenties se on taas toivoa täynnä. :)