Lunkia namustelua

Pulmun kynsienleikkuu sujuu kuin valssi. Ossi on Pulmun ykkös-kauneudenhoitaja ja hänen mukaansa manikyyrisessio on "lunkia namustelua". Kynsienleikkuu suoritetaan siten, että Pulmu röhnöttää rennosti Ossin sylissä. Ossi napsaisee kynnen jos toisenkin ja palkitsee sitten Pulmun tämän kiltteydestä ja rauhallisuudesta. Tilanteen seuraaminen herättää minussa suurta iloa ja rakkautta, kun nämä kaksi armasta pelaavat niin hyvin yhteen. Ensi viikolla minäkin voisin vihdoin opetella kynsienleikkuun jalon taidon. Katsotaan mitä tunteita se sitten kenessäkin herättää. :)

Pentukurssilla

Pulmu meni eilen kouluun ja hänestä tuli pentukurssilainen. Pentukursseja on melko runsaasti tarjolla pääkaupunkiseudun monissa yksityisissä koirakouluissa. Olin valinnut Koirakoulu Konstin ja Hulalupan pentukurssin lähinnä siksi, että sen ajankohta sopi meille ja Pulmun ikään hyvin. Kurssi on kuuden kerran mittainen ja siellä on tarkoitus käydä läpi muun muassa koulutuksen perusteita, kuten koiran motivointia ja kontaktia, luoksetuloa, luopumista, istumista, rauhoittumista ja hihnakäytöstä.

Matkasimme Pulmun kanssa puolen tunnin matkan koirakoululle julkisella liikenteellä (lähijuna + bussi). Koirakoulu oli sympaattinen ja kodikas pieni paikka Leppävaaran lähellä. Paikalla oli meidän lisäksemme 4 muuta pentua omistajineen. Pulmu oli niin innoissaan muista koirista, että tuskin sai henkeä (kiskoessaan hihnassa niin pahasti). Pentukurssi ei kuitenkaan ole pentujen leikkikoulu, vaan tila oli jaettu sermeillä erillisiin looseihin, joista kuhunkin oli yhden pentukurssilaisen omistajineen asetuttava. Loosiin asettuminen ja rauhoittuminen (tai sen yrittäminen) muiden pentujen läheisyydessä taisikin olla Pulmulle se pahin pala purtavaksi.

Kurssi eteni siten, että yksi koirakko kerrallaan teki ohjaajien avustuksella tiettyä tehtävää muiden keskittyessä looseissaan kontaktin hakemiseen ja rauhallisena pysyttelyyn. Ensimmäinen tehtävä oli luoksetulo, jossa toinen koirakoulun ohjaajista piti pentua kiinni ja omistaja meni muutaman metrin päähän, lähti kävelemään pennusta pois päin ja kutsui tätä luokseen. Ajattelin heti, että tästä me emme selviä, sillä Pulmu oli sata kertaa kiinnostuneempi muista koirista kuin minusta. Mutta niin vaan kävi, että luoksetuloharjoitukset menivät upeasti ja Pulmu laukkasi innoissaan luokseni, kun annoin käskyn. Seuraava harjoitus oli hihnassa käveleminen omistajan vierellä. Hihnakävely ei ole kotikorttelissa osoittanut kovin helpoksi nakiksi, sillä minun ohjaamanani Pulmu vetää todella (!) paljon. Harjoitus ei mennytkään helposti ja vierellä kävelemisen sijaan harjoittelimme sellaista, että Pulmu seuraa minua kun kävelen hänen edessään takaperin ja toinen ohjaajista pitää Pulmun remmistä kiinni. Harjoituksia ja kontaktin hakemista lienee syytä harjoitella vastedes kotona myös sisäoloissa. 

Lopuksi kukin harjoitteli pennun rauhoittamista looseissaan. Rauhoittaminen on ollut niin vaikeaa kotona, että päätin rauhoitella Pulmua muuten kuin yrittämällä haastavaa kylkiasentoa. Tässä vaiheessa Pulmu oli jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää kurkkia muihin looseihin. Kurssin ohjaaja tuli opettamaan meille maahanmenoa ja neuvomaan rentoutumisharjoitusten tekoa.  

Kurssin jälkeen Pulmu oli täysin uupunut ja kannoin hänet sylissäni bussipysäkille. Kotimatkan Pulmu nukkuikin sylissäni eikä jaksanut ihmetellä junan suhahduksia tai bussin tärinää. Saapuessamme Espoon keskuksen juna-asemalle Pulmu selvästi tunnisti kotikontunsa ja reipastui silmin nähden. Virkistymiskohtaus oli tosin vain hetkellinen, sillä kotona pentu nukahti petiinsä lähes välittömästi.

Ensimmäisen kurssikerran jälkeiset fiilikset olivat kurssin jälkeen (ja edelleen tänään) pelkästään positiivisia. :) Pentukurssin ohjaajat olivat todella ihania ja tunnen saaneeni kullanarvoisia vinkkejä ja tukea asioihin, jotka koen haastavina Pulmun käyttäytymisessä, luonteessa ja keskinäisessä kontaktissamme. Lisäksi kurssi antaa paljon lisämotivaatiota ja ideoita pennun kouluttamiseen. Paljoa eri harjoituksia ei ensimmäisen tunnin aikana ehditty tekemään. Toisaalta kurssitilassa muiden koirien läheisyydessä tehdyt kontakti- ja rauhoittumisharjoitukset olivat niin vaativia pienelle vilpertille, että hän ei varmasti olisi jaksanut vastaanottaa enää yhtään komentoa ja uusia juttuja. Varmasti myös juna- ja bussimatkailu uuvuttivat pentua. 

Odotan innolla seuraavaa pentukurssikertaa! Sitä ennen harjotuksia jatketaan kotona. :)

Little Miss Dyykkaaja

On se upeaa asuaa lähiössä, jossa ihmiset ovat välinpitämättömiä ja viskovat roskia minne sattuu. En halua yleistää, että kaikki Espoon keskuksessa asuvat ihmiset olisivat roskaavia urpoja, mutta kyllä täällä sellaisia tapauksia taitaa lymyillä ja paljon. 

Kaduilla on roskia siellä täällä. On take away -kuppeja, hampurilaismuoveja, ällöttäviä papereita, suklaakääreitä ja tupakantumppeja. Ja tietysti meidän pikku Pulmusemme on kaikkien näiden inhoitusten perään ja luonteeltaan varsinainen superdyykkaaja. Pulmu tuntuu muistavan parhaimpien roskien olinpaikat ja saattaa viattoman näköisenä rynnätä lumikinokseen nuuhkimaan ja kaivaa hangen alta kestosuosikkinsa. Kaikenlaista jätettä olen kaivanut Pulmun kidasta: papereita, banaaninkuoren, useita tupakantumppeja, karkkipapereita, ilotulitusraketin, ja niin edelleen... 

Samaan hengenvetoon tekisi mieleni myös pauhata koirankakkajätöksistä, joita valitettavan useat koiran ulkoiluttajat jättävät haisemaan pientareelle (tai keskelle tietä). Mutta jääköön kakka-aihe muhimaan ja odottamaan päivää, jolloin herne on syvemmällä nenässäni.

Lumiukkoja ja sorsabongailua

Laskiaissunnuntai on lunta pullollaan! Ja lumesta talvipentumme Pulmu pitää kovasti (kun ei ole muuhunkaan tottunut). Aamulla ei meinannut tarpeiden teosta tulla mitään, kun piti päästä kinoksiin kahlaamaan ja tunkemaan päätä lumionkaloihin... Tähän saakka olemme ulkoiluttaneet Pulmua lähinnä korttelimme kupeessa. Nyttemmin Pulmu alkaa kuitenkin jo olla niin reipas ja rutinoitunut ulkoilija, että hän jaksaa ulkoilla jo huomattavasti pidempiä matkoja. 

Lähdimme laskiaisen kunniaksi laajentamaan reviiriä vähän kauemmas uusille kulmille. Pulmu oli erityisen innoissaan päästessään Kuninkaantien hotellin viereiseen puistoon hyppimään kinoksiin ja haistelemaan uusia hajuja. Hauskuutta aiheuttivat myös puistossa nököttävät lumiukot. Lumiukon käsinä törröttävät oksat olivat pennun mielestä miltei vastustamattomia ja niitä olikin pakko päästä nakertelemaan. (Hieman vain maisteltiin - mitään täystuhoa ei lumiukkosille aiheutettu.)

 

Puistosta jatkoimme matkaa vielä Tuomiokirkon suuntaan ja jokivarteen, jossa meitä odotti alkukeväinen yllätys - sinisorsat! Aluksi Pulmu ei säntäilyiltään huomannut sorsia, mutta pian hän erotti pullasorsien vaakutuksen puron solinan alta. Tilanne vaati akuuttia tarkkailuja ja Pulmu valitsi näköalapaikan joelle sillan kaiteen kyljestä. Pieni sorsabongarimme! Tärinä paljasti sen, että tilanne oli ainakin lievästi jännittävä. Eihän Pulmu ole ennen kohdannut parinkymmenen sorsan seuruetta saati muita vesilintuja. Sillalla tapasimme myös terrierisedän, jonka mielestä meidän pitää ehdottomasti ottaa pian toinen koira Pulmulle kaveriksi. Terrierisedän sanat laitetaan toistaiseksi mietintämyssyyn. ;)

Lopussa väsymys alkoi silminnähden painaa Pulmua ja palasimme kotiin, jossa koira köllähti välittömästi petiinsä lepäämään ja toipumaan jännittävästä sorsaseikkailustaan. Laskiaissunnuntain iltapäivä ja ilta onkin edennyt varsin rauhallisissa merkeissä, pedissä pötkötellessä ja puruluita järsien. Vähän on myös leikitty etsintäleikkejä ja harjoitettu kauneudenhoitoa. Jälkimmäisestä pisteet kuuluvat Ossille, joka on innostunut Pulmun manikyyrien ja pedikyyrien vetovastuusta. :)

 

Vuosaareen ja takaisin

Yleensä Pulmu vetää sikeitä koko päivän (meidän ollessa töissä), mutta tänään tehtiin lauantain kunniaksi jotain jännittävää. Lähdimme kyläilemään Vuosaareen ja matkat taitettiin julkisella liikenteellä. :)

Ensin matkustimme bussilla Espoon keskuksesta Ruoholahteen. Sieltä jatkoimme maan alle ja metron kanssa kohti itäistä päätepysäkkiämme. Matka Helsingin keskustaan taittuisi nopeammin junalla, mutta koska bussimatkailu on osoittautunut jännittävämmäksi ja sitä on harjoiteltu vähemmän - päätin suosia bussia raiteiden sijaan. Bussissa Pulmu oli melko levoton ja jännittynyt - ja matka tuntui minullekin todella pitkältä. Kun Ruoholahdessa menimme rullaportaat maan alle niin pentu alkoi täristä enemmän. Metrossa Pulmu olikin hiljaista ja vakavaa tyttöä. Metrossa oli toisaalta mukavaa, kun siellä setä tuli rapsuttamaan Pulmua ja juttelemaan mäyräkoira-asioita. :)

Vuosaaressa oli lystikästä, sillä siellä oli paljon uusia hajuja ja pulkkamäessä karkelot kuumimmillaan. Kylässäkin Pulmulla oli kivaa, sillä siellä sai syödä dentastickiä ja puruluuta. Siellä oli myös lumihiutaleen muotoinen karvamatto ja monta muuta mattoa, joita Pulmu olisi halunnut maistella. Siskoni sylissä Pulmu nautiskeli todenteolla ja otti päivätorkut rankan matkustelun jälkeen... Myös itselläni oli makoisat oltavat, sillä missään ei saa niin hyvää erikoiskahvia, kuin siskoni ja hänen miehensä luona. (Ja piirakkaa!)

Paluumatka taitettiin samalla kombinaatiolla ja tällä kertaa metrokaan ei enää jännittänyt Pulmua niin paljoa. Vaihdoimme bussiin Kampin kauppakeskuksessa, missä oli täysi lauantai-iltapäivähärdelli johtuen kenties myös kiinalaisesta uudesta vuodesta, jota kampintorilla juhlittiin. Bussi oli täynnä ihmisiä ja vauva itki rattaissaan, mutta Pulmu nukkui kuin nukkuikin sylissäni koko matkan kotiin kiltisti kuin pieni pihakoira. Kyläilyretki oli erittäin onnistunut ja muistutti hyvin siitä, miten matkustelua julkisilla kulkuneuvoilla ja ihmisten ilmoilla pyrähtelyä on hyvä treenata aina aika-ajoin pienen pennun kanssa.

Uusi yösija

Ennen kuin Pulmu muutti meille, päätimme vihkiä kolmiomme kolmannen huoneen ”koirahuoneeksi”, jossa Pulmu tulisi viettämään työpäivät ja nukkumaan yönsä. Kun Pulmu sitten muutti meille kääntyi tilanne heti päälaelleen, sillä "eihän pientä pentua voi laittaa nukkumaan yksin omaan huoneeseen!" Pulmun pahvilaatikko sijoitettiin makuuhuoneeseen sängyn viereen – ainakin pariksi yöksi ja kotiutumisen ajaksi... Pari yötä meni ja Pulmun pahvilaatikko pidettiin edelleen makuuhuoneessa. "Eihän häntä nyt vielä raaski siirtää omaan huoneeseen, kun vasta alkaa tottumaan meihin ja uuteen elämäänsä!" Kun Pulmu oli ollut meillä kuukauden päivät emme edelleenkään olleet yrittäneet siirtää Pulmua nukkumaan omaan huoneeseensa. "Pentuhan voi traumatisoitua, jos joutuu pakotetuksi yksin omaan huoneeseen niin päivällä kuin yölläkin!" (Tekosyitä voi keksiä miljoonia...)

Eräänä iltana annoimme Pulmulle koirahuoneeseen kokeiltavaksi donitsimallisen koirapedin, jota olimme pitäneet jemmassa, ettei Pulmu tuhoaisi sitä. Tähän saakka Pulmu on siis nukkunut yönsä pahvilaatikossa ja köllötellyt päiviä clas ohlsonin alennuspedissä. Mutta tämä uusi ja tarkoin varjeltu koirapeti onkin jotain aivan muuta! Se on ruskea Hunter-merkkinen donitsipeti, joka on tehty todella pehmeästä nukkakankaasta ja täytetty pehmeään lestiin. Kun annoimme uuden donitsipedin Pulmulle tutustumissessiota varten, Pulmu alkoi innolla kuopsuttamaan petiä ja tehdä siinä kaivamisharjoituksia. Pian Pulmu lötkähti petiin ja nukahti koirahuoneeseen. 

Pulmu nukkui uudessa pedissään vielä, kun aloimme itse valmistautua nukkumaan menoon eikä liikauttanut eväänsä, kun sammuttelin valoja asunnosta. Päätimme, että nukkukoon siinä mikäli haluaa. Pianhan se sieltä kuitenkin tassuttelee makuuhuoneeseen vakiopaikalleen sängyn viereen. Mutta toisin kävi. Uusi donitsipeti oli niin ihana, että Pulmu itsenäistyi kertaheitolla ja jäi koko yöksi nukkumaan koirahuoneeseen superpehmeään donitsipetiinsä.  Sama toistui vielä seuraavana yönä. Ja seuraavana ja seuraavana... Toisinaan Pulmu tassuttelee yöllä makuuhuoneeseen katsomaan meitä ja toisinaan hän aamuyöllä vaihtaa yösijaa koirahuoneen luksuspedistä makuuhuoneeseen koppaansa (vaihtelu virkistää). Mukavaa kuitenkin on se, että nyt voimme olla varmoja, että Pulmu nukkuu yönsä makoisasti myös koirahuoneessa ja etäämmällä meistä. Ehkä pian osaamme itsekin päästää irti ja koulutamme hänet todella nukkumaan yönsä koirahuoneessa niinkuin tarkoitus alunperin oli...

Viikonloppu maalla

Perjantaina suuntasimme äitini luokse Varsinais-Suomeen. Aikomuksena oli viettää leppoisa viikonloppu maaseudun rauhassa ja toisaalta antaa Pulmulle mahdollisuus viettää koko viikonloppu hyvässä koiraseurassa.

Viikonloppu oli aivan ihana! Sara-sheltin kanssa leikit sujuivat taas erinomaisesti ja nätisti. Nämä koiratyttöset pitävät juoksemisen sijaan erityisesti hiljaisista painiotteluista koirapetien päällä, mikä on mainiota katseltavaa. Lauantai-iltana Pulmun ja Saran leikkiminen muistutti lähinnä hidastettua filmiä tai kiinalaista taiji-aamuvoimistelua, sillä koirat olivat väsyneitä päivän leikkimisen jälkeen. 

Nyt kun vierailimme äitini luona jo toistamiseen ja viihdyimme vähän pidempään, niin Pulmu ehti sopeutua viiden sheltin laumaan erittäin hyvin ja pääsi viimeistään nyt perille ryhmädynamiikasta. Säät suosivat eli ilma oli kaunis ja pakkanenkin vain muutaman asteen miinuksen puolella, joten Pulmukin viihtyi vähän pidempään koiratarhassa telmimässä muun lauman kanssa. 

Sunnuntaina äitini opetti Pulmulle näyttelyseisomista. Pulmu pääsikin maksapannariherkkujen vauhdittamana hyvin jyvälle, että tässä leikissä ei olekaan kyse istumisesta... Asentoa tietysti täytyy alkaa hioa, mutta ensimmäiseksi yritykseksi tämä oli jo ihan lupaava. Kotona olen tehnyt luvattoman vähän pöydällä seisomisharjoituksia ja sen kyllä huomasi, kun seisotimme Pulmua trimmauspöydän päällä, mutta peli ei suinkaan ole vielä menetetty. Eiköhän Pulmu vielä näyttelykehään saada! Jos en itse uskalla kehään niin näyttelyintoinen äitini varmasti vie Pulmun kisaamaan. :)