sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lumiukkoja ja sorsabongailua

Laskiaissunnuntai on lunta pullollaan! Ja lumesta talvipentumme Pulmu pitää kovasti (kun ei ole muuhunkaan tottunut). Aamulla ei meinannut tarpeiden teosta tulla mitään, kun piti päästä kinoksiin kahlaamaan ja tunkemaan päätä lumionkaloihin... Tähän saakka olemme ulkoiluttaneet Pulmua lähinnä korttelimme kupeessa. Nyttemmin Pulmu alkaa kuitenkin jo olla niin reipas ja rutinoitunut ulkoilija, että hän jaksaa ulkoilla jo huomattavasti pidempiä matkoja. 

Lähdimme laskiaisen kunniaksi laajentamaan reviiriä vähän kauemmas uusille kulmille. Pulmu oli erityisen innoissaan päästessään Kuninkaantien hotellin viereiseen puistoon hyppimään kinoksiin ja haistelemaan uusia hajuja. Hauskuutta aiheuttivat myös puistossa nököttävät lumiukot. Lumiukon käsinä törröttävät oksat olivat pennun mielestä miltei vastustamattomia ja niitä olikin pakko päästä nakertelemaan. (Hieman vain maisteltiin - mitään täystuhoa ei lumiukkosille aiheutettu.)


Puistosta jatkoimme matkaa vielä Tuomiokirkon suuntaan ja jokivarteen, jossa meitä odotti alkukeväinen yllätys - sinisorsat! Aluksi Pulmu ei säntäilyiltään huomannut sorsia, mutta pian hän erotti pullasorsien vaakutuksen puron solinan alta. Tilanne vaati akuuttia tarkkailuja ja Pulmu valitsi näköalapaikan joelle sillan kaiteen kyljestä. Pieni sorsabongarimme! Tärinä paljasti sen, että tilanne oli ainakin lievästi jännittävä. Eihän Pulmu ole ennen kohdannut parinkymmenen sorsan seuruetta saati muita vesilintuja. Sillalla tapasimme myös terrierisedän, jonka mielestä meidän pitää ehdottomasti ottaa pian toinen koira Pulmulle kaveriksi. Terrierisedän sanat laitetaan toistaiseksi mietintämyssyyn. ;)

Lopussa väsymys alkoi silminnähden painaa Pulmua ja palasimme kotiin, jossa koira köllähti välittömästi petiinsä lepäämään ja toipumaan jännittävästä sorsaseikkailustaan. Laskiaissunnuntain iltapäivä ja ilta onkin edennyt varsin rauhallisissa merkeissä, pedissä pötkötellessä ja puruluita järsien. Vähän on myös leikitty etsintäleikkejä ja harjoitettu kauneudenhoitoa. Jälkimmäisestä pisteet kuuluvat Ossille, joka on innostunut Pulmun manikyyrien ja pedikyyrien vetovastuusta. :)

 

2 kommenttia:

  1. Näitä sinun tarinoita lukiessa mietin aina, että voi kun kaikki lemmikin omistajat olisivat yhtä hyviä ja pitäisivät edes puolet yhtä hyvin huolta pikkuisistaan kuin te! Pulmu on onnenpekka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna kauniista sanoistasi! Me olemme onnenpekkoja, kun olemme saaneet ihanimman pikku Pulmusen elämäämme. <3

      Poista