Pentukurssilla

Pulmu meni eilen kouluun ja hänestä tuli pentukurssilainen. Pentukursseja on melko runsaasti tarjolla pääkaupunkiseudun monissa yksityisissä koirakouluissa. Olin valinnut Koirakoulu Konstin ja Hulalupan pentukurssin lähinnä siksi, että sen ajankohta sopi meille ja Pulmun ikään hyvin. Kurssi on kuuden kerran mittainen ja siellä on tarkoitus käydä läpi muun muassa koulutuksen perusteita, kuten koiran motivointia ja kontaktia, luoksetuloa, luopumista, istumista, rauhoittumista ja hihnakäytöstä.

Matkasimme Pulmun kanssa puolen tunnin matkan koirakoululle julkisella liikenteellä (lähijuna + bussi). Koirakoulu oli sympaattinen ja kodikas pieni paikka Leppävaaran lähellä. Paikalla oli meidän lisäksemme 4 muuta pentua omistajineen. Pulmu oli niin innoissaan muista koirista, että tuskin sai henkeä (kiskoessaan hihnassa niin pahasti). Pentukurssi ei kuitenkaan ole pentujen leikkikoulu, vaan tila oli jaettu sermeillä erillisiin looseihin, joista kuhunkin oli yhden pentukurssilaisen omistajineen asetuttava. Loosiin asettuminen ja rauhoittuminen (tai sen yrittäminen) muiden pentujen läheisyydessä taisikin olla Pulmulle se pahin pala purtavaksi.

Kurssi eteni siten, että yksi koirakko kerrallaan teki ohjaajien avustuksella tiettyä tehtävää muiden keskittyessä looseissaan kontaktin hakemiseen ja rauhallisena pysyttelyyn. Ensimmäinen tehtävä oli luoksetulo, jossa toinen koirakoulun ohjaajista piti pentua kiinni ja omistaja meni muutaman metrin päähän, lähti kävelemään pennusta pois päin ja kutsui tätä luokseen. Ajattelin heti, että tästä me emme selviä, sillä Pulmu oli sata kertaa kiinnostuneempi muista koirista kuin minusta. Mutta niin vaan kävi, että luoksetuloharjoitukset menivät upeasti ja Pulmu laukkasi innoissaan luokseni, kun annoin käskyn. Seuraava harjoitus oli hihnassa käveleminen omistajan vierellä. Hihnakävely ei ole kotikorttelissa osoittanut kovin helpoksi nakiksi, sillä minun ohjaamanani Pulmu vetää todella (!) paljon. Harjoitus ei mennytkään helposti ja vierellä kävelemisen sijaan harjoittelimme sellaista, että Pulmu seuraa minua kun kävelen hänen edessään takaperin ja toinen ohjaajista pitää Pulmun remmistä kiinni. Harjoituksia ja kontaktin hakemista lienee syytä harjoitella vastedes kotona myös sisäoloissa. 

Lopuksi kukin harjoitteli pennun rauhoittamista looseissaan. Rauhoittaminen on ollut niin vaikeaa kotona, että päätin rauhoitella Pulmua muuten kuin yrittämällä haastavaa kylkiasentoa. Tässä vaiheessa Pulmu oli jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää kurkkia muihin looseihin. Kurssin ohjaaja tuli opettamaan meille maahanmenoa ja neuvomaan rentoutumisharjoitusten tekoa.  

Kurssin jälkeen Pulmu oli täysin uupunut ja kannoin hänet sylissäni bussipysäkille. Kotimatkan Pulmu nukkuikin sylissäni eikä jaksanut ihmetellä junan suhahduksia tai bussin tärinää. Saapuessamme Espoon keskuksen juna-asemalle Pulmu selvästi tunnisti kotikontunsa ja reipastui silmin nähden. Virkistymiskohtaus oli tosin vain hetkellinen, sillä kotona pentu nukahti petiinsä lähes välittömästi.

Ensimmäisen kurssikerran jälkeiset fiilikset olivat kurssin jälkeen (ja edelleen tänään) pelkästään positiivisia. :) Pentukurssin ohjaajat olivat todella ihania ja tunnen saaneeni kullanarvoisia vinkkejä ja tukea asioihin, jotka koen haastavina Pulmun käyttäytymisessä, luonteessa ja keskinäisessä kontaktissamme. Lisäksi kurssi antaa paljon lisämotivaatiota ja ideoita pennun kouluttamiseen. Paljoa eri harjoituksia ei ensimmäisen tunnin aikana ehditty tekemään. Toisaalta kurssitilassa muiden koirien läheisyydessä tehdyt kontakti- ja rauhoittumisharjoitukset olivat niin vaativia pienelle vilpertille, että hän ei varmasti olisi jaksanut vastaanottaa enää yhtään komentoa ja uusia juttuja. Varmasti myös juna- ja bussimatkailu uuvuttivat pentua. 

Odotan innolla seuraavaa pentukurssikertaa! Sitä ennen harjotuksia jatketaan kotona. :)