Ulkotreenailua

Kompassin koirakurseilla on kehotettu moneen otteeseen treenaamaan tottelevaisuusasioita myös ulkona, jossa häiriö on moninkertainen kotiolosuhteisiin verrattuna. Itse olen ollut laiska ja jättänyt ulkotreenit omaan arvoonsa, koska olen ajatellut sen olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Tällä viikolla päätin heittää jänishousut pois ja liittää ulkoharjoitukset kotitreenailuun. Joka päivä emme ulkosalla treenaa, mutta välillä on mukava tehdä pieni harjoitus ulkosalla pitkän lenkin lomassa. Tämä tuo mukavaa vaihtelua olohuoneessa harjoitteluun eikä vie montaa minuuttia kauempaa kerralla. Eilen illalla Ossi ja Pulmu treenailivat puistossa puiden kiertämistä (= "Pulmun lähettämistä esteelle sen takapuolelta") ja me teimme Pulmusen kanssa paikka-makuuta jokirannassa. Ulkotreenaus on itsellekin melko jännittävää, sillä on mahdotonta ennakoida malttaako Pulmu keskittyä suoritukseen vai ampaiseeko hän kenties kimalaisen matkaan.

Tänään treenailimme pienen pätkän seuraamista, kun ylitimme hiekkakenttää. Kuulin kentän laidalta, kun isä sanoi pienelle pojalleen, että "Katso miten hyvin koulutettu koira!". Olin ratkeata nauruun. Onneksi isä ja poika eivät nähneet millaisella vapaatyylillä yleensä teemme lenkkiä. "Hei älä viitsi vetää!" "Me ei vedetä!" "Me ei liikuta mihinkään jos sä vedät tolleen." Näinhän meillä yleensä. Pöljä taluttaja kimittää koiralleen, joka hölmistyneenä katsoo taluttajansa turhanpäiväistä vaahtoamista. Mutta osoittihan tuo sivullisen viaton lausahdus sen, että toisinaan meillä menee ihan täysjärkisestikin tuolla ulkona. :)

 

Tänään tehtiin jokirannassa myös vähän paikka-makuuta. Erittäin haastavaa, mutta pienistä askelista tuokin lähtee. Maltti on valttia. :)

Junnukurssilla, osa 2

Lähdin Junnukurssille vähän epäileväisin mielin, sillä olimme molemmat Pulmun kanssa vielä juhannuksesta väsähtäneitä. Matkustaessani bussilla Koirakoulu Kompassille pohdiskelin mielessäni, että tämä saa olla viimeinen kurssi, jonka sijoitan kalenteriini maanantaille. "Eikai sitä nyt maanantaisin tarvitse tehdä mitään töiden jälkeen." "Ja kun emmehän me juhannuksen vuoksi ole kotiläksyjäkään juuri tehneet." "Puuh ja plääh!" Näissä tunnelmissa aloitimme treenit, mutta kuinkas sitten kävikään? Tokosaliin päästyämme Pulmu reipastui ja omakin fiilikseni alkoi kohota eksponentiaalisesti.

1) Perusasennon treenailua ja katsekontaktia. Kivaa! Välillä piti vähän fiksailla asentoa, koska Pulmu treeninameista tärinöissään istui välillä miten sattuu.

2) Seuraamista. Wau! Pulmu seurasi niin hienosti ja kilitti minua kiinteästi. Meno oli iloista ja reipasta. Jes! Kun pysähdyin - Pulmukin istui perusasentoon joskin usein vähän liian eteen tai kauas... Tänään keskityimme kuitenkin iloiseen seuraamiseen ja se onnistui yli odotusten. :)

3) Käännöksiä (seuraamista 90 asteen käännöksissä). Auts! Näitähän meidän piti treenata kotona, mutta muistaakseni tein kotiläksyjä viime viikolla vain kahdesti ja olimme tänään selvästi vaikeuksissa. Olin viikon aikana unohtanut kullanarvoisia ohjeita, joita viimeksi sain, mutta iloinen kouluttaja ei tuosta välittänyt, vaan tsemppasi meitä uudestaan alkeista liikkeelle. Okei, nyt me oikeasti treenataan tätä kotona!!

4) Paikka-makuu. Whoopee! Koirat laitettiin riviin ja harjoiteltiin paikka-makuuta. Tämä ei ole ikinä mennyt treenitilassa näin hyvin. Yhtään lipsahdusta ei tapahtunut, vaan Pulmu odotti makuuasennossa, kunnes palasin vierelle. Tässä kohdassa oli suuri merkitys sillä, että aloitin tosi helpolla harjoituksella, jota vaikeutin vähä vähältä. Ensin poistuin Pulmun viereltä vain metrin päähän ja palasin melkein samalla sekunnilla takaisin viereen. Saatuamme hyviä onnistumisia, pystyin kasvattamaan sekä matkaa että kestoa. Pulmu selvästi rentoutui harjoituksen edetessä. Jes-Jes-Jes!! 

5)  Peruuttaminen. Tämä olikin melko hullunkurista puuhaa. Treenasin peruuttamista (koira seuraa peruuttaen vierellä, kun kävelen taaksepäin) seinän vieressä, siten että Pulmu oli seinän ja minun välissä. Liike oli melko epätasaista ja kiemurtelevaa, mutta kyllä me pääsimme useamman metrin taaksepäin, kun polttoaineena oli iso kasa herkkuja. 

Lopuksi kouluttajamme kehotti meitä valitsemaan jonkun hömpänpömppä-tempun, jonka haluamme opettaa koirallemme. Tempun tuli olla tosi hauska ja sellainen minkä tekemisestä koira tykkää kovasti. Tällöin tätä temppua voidaan käyttää palkkiotemppuna tokossa. Meinasin valita high five -tempun, mutta siinä on vaara, että Pulmu alkaisi holtittomasti läpsimään minua, kun käteni on lähettyvillä. Siispä valitsin hömppätempuksemme Kurre-asennon. Katsotaan miten tämän tempun opettelu lähtee liikkeelle...

Tämän päiväinen Junnukurssi oli ennakko-odotuksista poiketen tämän maanantain pelastus! Kenties maanantai ei olekaan aivan väärä päivä koirakouluilulle. :) 

Pentuagilityt pulkassa

Viime viikolla Pulmu ja Ossi veivät päätökseen Koirakoulu Kompassin agilitypainotteisen pentukurssin. Kurssi on ollut 8 kerran mittainen ja sisältänyt agilityssa tarvittavaa tottelevaisuuskoulutusta sekä tutustumista erilaisiin kontaktiesteisiin ja esteisiin. Itse en agilitykentille haikaile (ainakaan toistaiseksi), mutta katsomossa olen viihtynyt lähes jokaisella kerralla. 

Pulmun ja Ossin harjoituksia on ollut ilo seurata. Tokoharjoituksia olen seurannut ylpeänä, sillä Pulmu on käyttäytynyt siellä todella kuuliaisesti. Ehkä minun ja Pulmun tokopuurtamisesta on kuin onkin jotain hyötyä - jos ei arkeen niin Ossi ja Pulmun aksailuihin... Agilitykentän reunalla olen välillä jännittänyt kovasti, sillä Pulmun reaktiot eivät ole ennustettavissa. Lähes poikkeuksetta Pulmu on osoittanut reippautta ja tekemisen meininkiä ja koira on selvästi nauttinut uusista agilitykentän tuomista haasteista.

Viimeisellä kerralla kertailtiin puomia, pussia ja keppejä. Nämä sujuivat mukavasti. Tämän jälkeen kukin koirakko pääsi tekemään sarjaa, jossa oli kaksi estettä ja kaksi putkea. Aluksi radan suorittaminen meni hyvin ja Pulmu kirmasi innolla radan halki. Kun rataa hieman vaikeutettiin ja järjestystä muutettiin siten, että mukaan liitettiin valssiliike - alkoi Pulmun keskittyminen rakoilla. Pulmu teki kaikkea muuta paitsi kuunteli Ossia. Putken yli hypittiin ja puomille piti karata... Pulmun käyttäminen ulkona ei tuonut apua keskittymisvaikeuksiin, vaan helle (ja häiriöt) tuntuivat pahasti häiritsevän pienen koiran keskittymistä. Lopuksi Ossi ja Pulmu saivat onnistuneita pätkiä radasta.

Kurssi on ollut todella hyvä ja agilitykentältä on kantautunut iloisia fiiliksiä ja onnistumisen tunteita. Uskoisin, että Ossi ja Pulmu jatkavat tutustumista agilityn ihmeelliseen maailmaan syksymmällä, mutta itse yritän pysyä erossa tästä asiasta ja keskittyä suunnittelemaan vain omia koirakurssejani. :)

Junnukurssilla, osa 1

Huhhuh! Takana on melkoinen action-viikonloppu ja samaan putkeen rykäistiin tänään vielä Junnukurssin ensimmäinen kerta Koirakoulu Kompassissa. Tänään kumpainenkaan meistä ei ollut oikein vedossa tai parhaissa treenifiiliksissä, mutta treenit vedettiin silti kohtalaisesti.

Junnukurssilla saamme pienryhmäopetusta ja kurssille on ilmoittautunut kolme koiraa. Tänään kolmas koirakko oli poissa, joten saimme todellista intensiiviopetusta. Mitä ensimmäisellä kurssikerralla tehtiin?

1) Katsekontakti. Aloitimme katsekontaktilla, jota tein lähinnä seisten ja heilutellen käsiä häiriönä. Kurssin kouluttaja käveli välillä lähistöllä tuoden lisähäiriötä harjoitukseen. Tämä meni mukavasti. 

2) Perusasento. Kouluttaja kehotti minua luopumaan nameista käsissäni ja asettamaan käteni suorina sivuilla. Ilman nameja käsissä, olo oli heti "turvattomampi" ja Pulmukin aisti muutoksen. Erityisesti silloin, kun asento meni vähän vinoon tai liian eteen - tuntui asennon korjaaminen vaikealta ilman houkuttimia. Meitä myös kehotettiin pidentämään aikaa perusasennossa ennen koiran palkkaamista. Haastetta lisäsivät entisestään viereisessä agilitytilassa meuhkaavat russelit ja Pulmu otti kovasti häiriötä näiden railakkaasta menosta. Loppua kohden ei perusasennossa pönötyksestä meinannutkaan enää tulla mitään, mutta teimme pari helppoa suoritusta, jotta pääsin palkkaamaan Pulmun hyvästä suorituksesta.

3) Maahanmeno perusasennosta. Pulmu osaa ihan hyvin tuon maahan-käskyn, joten sitä ei tarvinnut paljoa muistutella mieleen. Välillä perusasennosta maahanmenossa käy kuitenkin niin, että asento menee vinoon. Siispä tein muutamia toistoja namilla auttaen ja sen jälkeen saimme pari viivasuoraa suoritusta. 

4) Luoksepäästävyys. Vaikeaa! Kouluttaja lähestyi meitä edestä ja toisti lähestymistä useaan kertaan. Sain Pulmun kiinnostuksen pidettyä itsessäni (tai siis nameissa), mutta pari kertaa tuo ponkaisi seisomaan... Tämä tulee mahdollisesti olemaan yksi vaikeimmista jutuista näin ensi alkuun, kun on kyse niin ihmiskiinnostuneesta yksilöstä...

5) Käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Teimme kahden askeleen käännöksiä oikealle ja vasemmalle houkuttelemalla koiraa namin kanssa. Tämä oli todella vaikeaa. Aluksi yritin pitää namia jemmassa ja vain houkutella Pulmua antamatta itse herkkua. Hetihän Pulmu sen huomasi ja lopetti yhtistyön. Kun aloin "syöttämään" nameja hanakammin alkoi koira myös seurata käännöksiäni. Vasemmalle kääntyminen oli erityisen vaikeaa, sillä monesti meinasin kompastua Pulmuun, kun en saanut häntä kääntymään tarpeeksi ripeästi. Kääntymiset otetaankin nyt seuraavan viikon kotiläksy-agendaan...

Junnukurssi alkoi mukavissa merkeissä. On mielenkiintoista kertailla vanhoja juttuja (ja tehdä uusiakin) eri kouluttajan kanssa, sillä metodit ja tehtävänannot ovat erilaiset ja haastetasokin hivenen pentukurssia korkeammalla. Olemme siis oikealla kurssilla ja tästä on hyvä jatkaa tottelevaisuuskoulutusta.

Auran näyttely

Tänään oli jännittävä päivä ja Pulmun ensimmäinen virallinen koiranäyttely. Pulmu täytti edellispäivänä 7 kuukautta ja pääsi rimaa hipoen pentuluokkaan Auran nuortentalolla järjestetyssä koiranäyttelyssä. Muita pihakoirapentuja ei näyttelyyn ollut ilmoittautunut eli olimme luokkamme ainoita. Tuomarina toimi Petra Junehall Ruotsista.

Sää ei ollut kovin kannustava, mutta onneksi viisas äitini oli pakannut mukaan myös näyttelyteltan. Pian teltan pystytettyämme alkoikin sataa toden teolla. Telttamme oli juuri passelin kokoinen tarjoamaan suojan kaikille pihakoirakarkeloihin osallistuville handlereille ja katsojille. Ennen kehiemme alkamista teltan läpi lorotti jo pieni puron poikanen ja taivaalla jyrähteli ukkonen. Melkoista luonnon dramatiikkaa!

Kehässä en enää sadetta huomannut, vaan keskityin vierellä killittävään koiraani. Teimme kierroksen kehän ympäri. Omasta mielestäni homma meni mukavasti, sillä Pulmu pysyi hyvin hanskassa eikä lähtenyt sooloilemaan minnekään viereltäni. Myöhemmin sain rakentavaa kritiikkiä äidiltäni, että namipalkkaamisesta tulisi pyrkiä pian eroon, sillä nyt Pulmu keskittyy niin intensiivisesti nameihin, että etuliikkeet menevät pilalle koiran juostessa pää minua tapittaen ja etujalat liian ylös heilahdellen. Pitäisi yrittää luottaa omaan koiraan ja siihen, että se pysyy siinä vieressä nätisti ilman palkkaamistakin, mutta kun se ei aiemmin ole oikein pysynyt... Eli treeniä, treeniä...

Pöydällä homma alkoi hajota kasaan. Pulmu oli jännittynyt ja aristeli pöytää. Pulmu meni istumaan ja muuttui taas ihan löysäksi ja heittäytyi minua vasten. Tuomari antoi ohjeen, että "Yritä saada se koira rentoutumaan." ("Ahaa, ihanko totta, mutta miten ihmeessä mä sen teen, kun en omista taikasauvaa???" oli päällimmäinen ajatus mielessäni.) Siirryin Pulmun eteen seisomaan, jolloin Pulmu ei saanut tukea minusta ja joutui ryhdistäytymään. Nyt sain koiran seisomaan, mutta edelleen Pulmu oli tosi jännittynyt ja jalat tärisivät ja tutisivat. Asento oli mitä sattuu. Kammottavasta säästä johtuen tuomari arvosteli koirat pöydällä. Tämä ei ollut ollenkaan meidän eduksemme, sillä maassa seisominen on ehkä parhain osa-alueemme ja pöydällä oleminen se katastrofaalisin. Mutta jos tästä nyt jotain positiivista on etsittävä, niin saimmepahan ajan kanssa treenata pöydällä seisomista. :)

Tuomarin arvio mene jotakuinkin näin (Huom. vapaa ja hivenen hatara suomennokseni):

"Feminiininen, erittäin kevyt ja ilmava, hyvän muotoinen pää, tummat silmät, saksipurenta, niukat kulmaukset, sopiva luusto, pitkä runko ja korkeat jalat. Pitäisi olla kompaktimpi, sivusuuntaiset liikkeet. Hyvä väri ja piirrokset (pään merkit?). Tarvitsee kehäharjoitusta."

Arviossa ei ole mitään kovin yllättävää ja toisaalta kulmauksista en ymmärrä tuon taivaallista. Harjoitusta me totisesti tarvitsemme, sillä tällaisenaan emme ole ihan valmiita pentuluokan ulkopuolelle. Kannustava kehäsihteerikin kehotti, että kannattaa käydä match showssa harjoittelemassa. Enpä viitsinyt tuohon tuhahtaa, että been there done that, vaan hymyilin ja kiitin neuvosta.

Päällimäisenä mieleeni jäi se fiilis, että Pulmun olisi ehkä parempi opetella kehäkäyttäytymistä kokeneemman handlerin ohjauksessa. Pelkään, että etenkin pöytäkäsittelyssä oma jännitykseni tarttuu Pulmuun ja homma menee osittain siksi ihan mönkään. Kotona (ja äitini luona) pöytäkäsittely menee tosi paljon mukavammin... Mutta mitä tässä vielä panikoimaan - tuskin olen saanut Pulmua kuitenkaan pilattua... Aloittelijoita tässä ollaan ja ehkä kokemuksen myötä me molemmat rauhoitumme vähän. :)

Näyttelystä ei siis jäänyt super-mega-jesjesjes-fiilistä enkä odota seuraavaa sessiota kovinkaan innolla. Sen tämä päivä kuitenkin osoitti, että pihisporukassa on kivaa, rentoa ja välitöntä - pienen teltan suojissa nauru raikaisi ja tunnelma oli iloinen ja kannustava. :)

Kesäilyä maalla

Vietimme Pulmun kanssa viikonloppua maalla äitini luona. Lauantai tarjosi parasta mahdollista Suomen kesää ja ilma oli upea ja aurinkoinen. Pulmu viihtyi ulkona Saran kanssa vapaapainia ja juoksukilpailuja harrastaen. Myös Carmenin seitsenviikkoiset shelttipennut nauttivat ulkoilusta oman pienen pentutarhansa suojassa. Pulmu hieman ihmetteli piipittäviä ja toisinaan myös raivokkaasti vinkuvia karvapalloja. 

Tässä kuvia lupsakasta koiralauantaista.

Pentutokoilua, osa 10

Tänään oli sitten Tokopainotteisen pentukurssin viimeinen kerta. Tänään kertailimme luoksetuloa, tokohyppyä ja kontaktin pitämistä, kun pujoteltiin koirakujaa. Tällä kertaa jätän yksittäisten "liikkeiden" syväluotaavat analyysit sikseen. Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia, jota kurssi (ja sen loppuminen) minussa herätti.

Se oli siinä. Kymmenen tuntia pentuystävällistä, mutta tehokasta tottelevaisuuskoulutusta aloittelijoille. Kurssilla harjoituksia tehtiin positiivisessa hengessä, usein leikin varjolla ja pentujen ehdoilla, mutta kuitenkin aina sopivasti koirakkoja haastaen. Kun aloitimme kurssin yli 2,5 kuukautta sitten - Pulmu ei pystynyt edes pissaamaan koirakoulun pihalle ennen treenejä, sillä paikka oli niin jännittävä, että hän ei mitenkään malttanut keskittyä moiseen. Ekoilla tunneilla saikin jännittää, että pystyykö Pulmu pidättämään vai kuinka käy. Kurssin edetessä Pulmu oppi tekemään tarpeet kotipiirin ulkopuolella, koirakoulun pihan häiriöisessä ympäristössä. Pieniä asioita, mutta niin suuria.... 

Kurssin aikana olemme molemmat kehittyneet ja oppineet todella paljon. Pulmu on löytänyt kurssisalin sisällä keskittymiskykyä ja malttia ja itse olen oppinut lukemaan Pulmua vähän paremmin. Vaikka malttia on hivenen tarttunut matkaan, pinnan alla kuplii kuitenkin pihakoiran energia ja huumori. Pulmun kanssa on ilo treenata, sillä Pulmu tekee yleensä kaiken vauhdilla ja innolla (jos tekee).

Olen saanut kurssin aikana vahvan kipinän tokoharrastukseen ja tällä hetkellä tuntuu, että se on minun ja Pulmun juttu. En olisi ikinä ennen koiran ottamista uskonut, että voisin innostua nimenomaan tokosta, mutta toisin kävi. Mitä seuraavaksi? Ettei vaan hyvä treeniputki ja draivi pääsisi hiipumaan niin aloitamme ensi viikolla Junnukurssin. Siellä kertaillaan näitä pentutokossa opittuja asioita. Loppukesässä häämöttää myös Toko C -kurssi, jossa astumme aikuisten koirien kurssille jatkamaan alokas-luokan asioiden hinkkaamista. 

Paljon kiitoksia Koirakoulu Kompassille ja Suville asiantuntevasta ja positiivisesta koulutuksesta. Olen todella iloinen, että lähdimme kurssille mukaan!

... ja nyt kohti rautatieasemaa ja iltajunalla Varsinais-Suomeen maaseudulle. Luvassa riehakasta eloa shelttilaumassa ja sunnuntaina ensimmäinen virallinen koiranäyttely!