Makkarajälki

Tänään oli jäljestyskurssimme viimeinen kerta. Aiheena oli makkarajälki, joka on keino tutustuttaa koiraa ihmisjäljen jäljestykseen. Jälki tehtiin pellolle ja se aloitettiin tamppaamalla aloitusmerkille kolmion muotoinen alue, johon ripoteltiin nameja. Kolmionkärjestä lähdettiin tallaamaan jälkeä tihein ja tömäyttelevin askelin siten, että joka askeleen (jäljen) päälle tiputettiin nami. Kuulostaa helpolta, mutta tämä tipukävely oli sangen raskasta ja vaati huolellista tasapainoilua namin asetteluvaiheessa. Hetken jo ajattelin, että tämä saa olla viimeinen makkarajälkeni. Selvisin kuitenkin loppuun asti ilman sen suurempia kompurointeja. Viimeisen jäljen päälle jätin suuren namikeon. 

Makkarajäljen aloituskolmio

Makkaroita makkarajäljelle

Pulmu oli tavallisen riemuissaan päästessään pelipaikalle. Lähestyin koiran kanssa kohtisuorasti jäljen aloituspaikaa. Jäin n. 1,5-2 metrin päähän aloituspaikasta. Pulmu oli ihmeissään ja katseli minua käskyä odottaen. Odotin, että koira tajuaisi itse lähellä lymyävän jäljen aloituskohdan. Sain odottaa tovin, mutta lopulta Pulmu tajusi, että mitään käskyä ei tule ja löysi aloituskohdan. Nuuhkittuaan ja naposteltuaan namit kolmiosta koira empi kotvan, mutta lähti sitten hitaasti oikeaan suuntaan. Tämä jälki oli selvästi vähän ihmeellisempi juttu kuin aikaisemmat. Välillä Pulmu pysähtyi syömään nameja. Vauhtiin päästyään Pulmu alkoi kuitenkin skippaamaan makkaroita ja pisteli poskeensa vai muutamia herkkuja sieltä täältä. Nenä kävi kuumana ja Pulmu nuuhki ahkerasti.  Loppupuolella koira yhtäkkiä nosti päänsä ylös ja lähti täysin syrjään jäljestä, sen jälkeen loikkasi minun taakseni, jossa ihmetteli hetken tilannetta. Odotin rauhallisesti. Sitten Pulmu lähti taas jäljelle ja eteni varmasti loppuun saakka.

Pohdimme kouluttajan kanssa, että oliko Pulmun harha-askel merkki väsymisestä. Saattaa olla. Pulmu ei kuitenkaan näyttänyt turhautuneelta, vaan työskentely oli selkeää ja määrätietoista. Kyseinen harha-askel ei myöskään näyttänyt olevan peräisin ympäristön häiriöistä, sillä Pulmu ei juuri ympäristöä ihmettele jäljellä ollessaan. Epäilen, että jälki oli meille hieman liian pitkä ja koiran ajatus eksyi hetkeksi. Kivaa on se, että vaikka tällaista tapahtuisi niin Pulmu löytää nopeasti takaisin työmoodiin. Jäljestys on selvästi Pulmun juttu.

Lähdin kurssille, jotta saisin ohjeistusta itsenäisen mejä-harrastuksen pariin. Tämä kurssi oli todella onnistunut avaus uudelle harrastukselle - ja ylitti odotukseni. Eri jäljistä mielekkäimmäksi koin verijäljen. Lieneekö kyseessä se, että Pulmun keskittyminen verijäljellä oli todella vakuuttavaa. Verijälki on myös se, jota alunperin pohdiskelin, kun etsin jäljestyskurssia. Tonnikalajäljestä ja makkarajäljestä on meille varmasti myös paljon iloa, sillä pelkkää verijälkeä ei voi kouluttajamme mielestä tehdä viikottain, sillä se on koiralle kaikkein raskain.

Kipinä on syttynyt. Taidanpa ensi viikolla lähteä koittamaan jäljen tekemistä ihan itsenäisesti. Naapureita on jo varoitettu omituisesta hiipparista, joka vetää tonnikala-sukkahousua pusikoissa... :D

Etevä jäljestäjä