Tonnikalan jäljillä

Aloitimme tänään Pulmun kanssa jäljestyksen alkeiskurssin Kepeä Käpälän oppilaina. Kurssilla on kolme kertaa, joiden aikana opettelemme tekemään ja ajamaan niin tonnikalajälkeä, verijälkeä kuin makkarajälkeäkin. Ajatuksenani oli käydä hakemassa kyseisen lajin alkeisoppimäärä, jotta voisin hyödyntää takapihaltamme alkavia metsiä ja niittyjä koiran luontaisten taipumusten toteuttamiseen. Olen myös sitä mieltä, että väsyttävä nenätyöskentely voisi olla hyvää puuhastelua ajoittaisiin tihutöihin taipuvaiselle Pulmulle.

Mitä tarvitaan tonnikalajäljen tekemiseen? Säilyketonnikalaa, sukkahousut ja muovipussi. Jäljen aloitus- ja lopetusmerkit helpottavat ihmisen toimintaa (jäljen tekemistä ja ajamista). Tampattiin nurmikolle aloituskohta, jonka päällä säilyketonnikala sujautettiin tölkistä sukkahousun lahkeeseen ja tyhjä tölkki suljettiin pussiin varovaisesti, siten että tölkistä ei lentänyt roiskeita aloitusalueen ulkopuolelle. Kun tonnikala oli lahkeessa niin lähdettiin etenemään suoraan kohti lopetusmerkkiä vetäen sukkahousun lahjetta perässä tonnikalan laahatessa maata (= jälki). Tampattiin lopetusmerkille lopetuskohta, johon sukkahousun tonnikalasaalis tyhjennettiin. Sukkahousut suljettiin muovipussiin ja vietiin pois jälkialueelta. Poistuminen tapahtui kiertäen jäljen takapuolelta siten, että varottiin astumasta jäljen yli, jotta jälki ei sotkeentuisi kengänpohjiin. Jäljen annettiin laskeutua hetken.

Jäljen tekemistä

Toin Pulmun nurmialueelle ja kohtisuorasti jäljen aloituskohdan eteen. Vaihdoin remmin jäljestysliinaan ja lähdin varovasti lähestymään aloituskohtaa Pulmu etunenässä. Ensin Pulmu harppasi pari metriä sivuun ja ihmetteli mistä on kyse. Odotin että koira palaa eteeni ja lähdimme taas lähestymään aloituskohtaa Pulmu edelläni. Pulmu sai vainun ja säntäsi eteenpäin sellaisella vauhdilla, että missasi aloituskohdan ja sai jäljestä kiinni n. 1,5 metrin päässä aloitusmerkistä. Jatkoimme etenemistä jälkeä pitkin ja koiralla oli todella kova vauhti päällä. Välillä Pulmu kävi n. 1,5 metrin päässä jäljestä ja luulin jo koiran menettäneen mielenkiintonsa. Tämä oli harhakuvitelma, sillä todellisuudessa Pulmu meni hajun perässä tuulen liikutellessa aromeja... Kouluttaja seurasi tekemistämme sivulta ja sanoi Pulmun menneen vahvasti hajun perässä nenä maassa matalana liikkuen. Loppumerkiltä löytyi tonnikalasaalis, jonka Pulmu pisti innolla poskeensa kehujen saattelemana.

Vainukoira jäljen perässä

Saalis!

Tonnikalalla herkuttelun jälkeen vein Pulmun pois jälkialueelta ja vaihdoin jälkiliinan remmiin. Pulmu oli edelleen täysin haistelumoodissa ja riuhtoi remmin päässä matalana jalat harottaen ja kuono kiivaana nuuskien.  Koira osasi kävellä remmissä melko kauniisti vielä ennen kuin tulimme ajamaan jälkeä, mutta tonnikalajälkeä haistellessa tokon alkeisoppimäärä haihtui taivaan tuuliin... :)

Jäljen ajamisen jälkimainingeissa. Pulmu haluaisi uudestaan jäljelle, Satu on toista mieltä...

Tonnikalajäljen kokeileminen oli äärimmäisen hauskaa tekemistä. Oli mahtavaa seurata koiran intomielistä puuhastelua ja sitä miten Pulmu reagoi jälkeen ja saaliiseen. Vaikka meillä on ollut todella mukavaa viime viikkojen toko-treeneissä niin jäljestyskurssille lähteminen tuntuu parhaalta idealta vähään aikaan. Eiköhän tästä saada mukavan leppoisaa tekemistä kesäiltojen iloksi. :)