Aina ei mene niinkuin elokuvissa. Tämän päivän tokotreenit olivat keskittymisen osalta vaikeat ja tokosalissa kaikui Pulmun itkuvirsi hermostuneiden aivastelujen saattelemana. Lieneekö koiralla pientä peliväsymystä - onhan takana melko intensiivinen viikko...
Nouto) Aloitimme noutokapulalla, joka kuuluu nykyään sarjaan verenpaineeni nostattajat. Meillä ei vielä noudeta. Meillä yritetään pitää kapulaa suussa ja saada kestoa pitoon. Olen häseltänyt asian parissa jo jonkin aikaa ja kysynyt vinkkejä lähes jokaiselta tuntemaltani tokoharrastajalta ja -kouluttajalta. Tänään koitin saada kestoa siten, että a) koira nostaa kapulaa maasta, b) pidän kapulasta kiinni, c) yritän antaa odota-käsimerkkiä samalla, kun koira ottaa kapulan suuhun, d) yrittämällä kiinnittää koiran huomiota muualle, kun kapula on suussa, e) nousemalla ylös ja houkuttelemalla Pulmua luokse kapula suussa. Tuloksena täyssählinki ja uskon menetys. Olin jo heittämässä kirvestä kaivoon, mutta onneksi kouluttaja jaksoi valaa uskoa meihin. Hänen mielestään minun on oltava kovempi ja vaadittava koiralta enemmän. Palkkaa ei saa antaa väärällä hetkellä (kapula tippuu, lähtee lentoon, kapulaa aletaan jäytää) ja palkataan vain (!), kun saadaan kestoa. Vaikka sitten menisi reippaasti pieleen ja saataisiin vain yksi onnistuminen viiteentoista sählättyyn suoritukseen nähden. Pulmulta meni tietysti hermo ja koira aloitti itkemisen ja kahta pahemman sähellyksen. Pysyin kovana. Koira sähelsi. Pysyin kovana. Saimme pari hyvää pitoa. Yksi tuli ihan vahingossa. Kapula "unohtui" Pulmun suuhun, kun huomio kiinnittyi vieressä treenaavaan heiluhäntään. Edelleenkään Pulmulla ei ole mitään hajua, että mitä vaadin häneltä. Jatketaan silti tällä linjalla ja näiden "vahinkojen" metsästämistä. (Huh! Tämä on niin vaikeaa!)
Seuraaminen) Seuraaminen meni niin ja näin. Jos katson suoraan eteenpäin (kävelen normaalisti) niin Pulmu vetäytyy kauemmas, kun yrittää löytää katsekontaktia. Yleensä katson aina koiraa, sillä haluan tietää missä tuo puuhapete hölköttää. En siis voi vaihtaa pään suuntaa yht´äkkiä eteenpäin, sillä koira hämääntyy tästä totuttuaan siihen, että katsekontakti on helposti saatavilla. Säätöä oli myös muissa liikkeissäni (jäykkä vasen käsi), palkkauksen suunnassa, käden hakeutumisessa taskuun huomaamattani, koiran perusasentoihin hakeutumisessa (aivastuksia ja hermojen menetystä). Ei parasta seuruu-treeniä meiltä.
Kaukokäskyt) Jatkoimme liikeratajumpalla. Se meni sählingiksi, koska Pulmu tässä harjouituksessa kuumenee lähes aina nameista. Otin koiran eteeni ja aloin tehdä istu-maahan-istu -liikkeitä ilman namiapuja, sillä tässä Pulmu ei pystyisi hipsimään luokseni tai toisaalta kiihtyisi nameista. Vauhti hidastui selvästi ja koira alkoi vätystellä. Pulmu myös unohti useaan otteeseen mitä "Istu" -käsky tarkoittaa. (What?) Hämäännyin tästä taas itse ja siitähän Pulmu meni sekaisin ja alkoi tarjoamaan kaikkea muuta paitsi istumista. (Huokaus.) Siirryimme leikkimään mustekalan kanssa.
Istuminen paikallaan) Jätimme koirat riviin istumaan ja kukin ohjaaja kävi haluamansa matkan päässä odottamassa. Vaihtelin kestoa ja matkaa. Tämä meni hyvin.
Luoksetulo) Jätin Pulmun istumaan ja kävelin n. 10 metrin päähän. Kutsuin sivulle, mutta en odottanut koiran tulemista perusasentoon, vaan lähdin leikittämään lelulla, kun Pulmu oli n. puolessa välissä. Haimme siis intoa ja vauhtia. Lelu ei ollut tarpeeksi kiinnostava, joten toistimme saman isojen namien kanssa. Tässä luoksetulossa oli enemmän potkua.
Paikallaan makaaminen) Koirat jätettiin riviin makaamaan. Poistuin n. 5 metrin päähän ja odotin 30 sekuntia ennen palaamista koiran luokse. Tämä meni hienosti. Tämän jälkeen tein lyhyempiä kestoja ja vaihtelin matkaa. Pulmu alkoi osoittaa lieviä hermostumisen merkkejä, mikä ei ole ihme, sillä vieressä istui/makasi/puuhasteli 8 kuukauden ikäinen liikkuvaa sorttia oleva pentu.
Nämä treenit uuvuttivat minut - ja koiran. On hyvä muistaa, että vaikka viime aikaiset treenimme ovat menneet todella mukavasti niin Pulmullakin on rajansa kuinka paljon treenejä hän jaksaa viikossa painaa. Jäljestys on meille uutta ja viikonlopun pihakoiraleiri verotti paljon pienen koiran kapasiteettia. Vaikka itse koin tämän päivän treenit vaikeiksi, niin kouluttajamme mielestä Pulmu työskenteli hyvin. Hän myös moneen kertaan totesi miten kivaa on katsella Pulmun puuhia, sillä Pulmu on todella innokas oppilas. Näinhän tuo on. Pulmun kanssa on kiva tehdä, sillä vaikka keskittyminen on välillä vaikeaa niin ainakin koirassa on tekemisen meininkiä ja draivia. Ja sehän tekee tästä kaikesta kivaa ja vaivan arvoista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti