Tänään oli hassut treenit. Tunnetilat menivät laidasta laitaan - onnistumisen tunteita ja helppoihin mokiin sortumista. Näillä mentiin tänään:
Vauhdista maahanmeno) Todella hyvä. Menee vauhdilla maahan. Palkkailin välittömästi maahanmenosta ja siitä, kun olen jättänyt koiran maahan ja käynyt n. 4 metrin päässä "kävelyllä". Tein myös sellaista, että jätin koiran makaamaan ja kiersin koiraa ympäri. Pulmu pysyi tosi hyvin paikallaan. Tämä siis sitä ajatellen, että ylemmissä luokissa koira jätetään maahan, kävellään tietyn matkan päähän koiran eteen, kävellään koiran ohi koiran taakse ja palataan koiran viereen.
Käskyn alla pysyminen häiriö-käskyjen alla) Teimme sellaista, että pidin Pulmua perusasennossa samalla, kun vierustoveri rivissä antaa koiralleen "Istu" ja "Maahan" -käskyjä. Pulmu ei reagoinut häiriöihin. Vaihdoimme osia. Minä käskytin omaa koiraani (istu, maahan) ja vieruskaverin koiran piti pysyä oman käskynsä alla. Tämä meni todella kehnosti. Pulmu oli epäröivä ja jouduin antamaan kaksi käskyä liikettä kohden. Lopulta koira "muisti" käskyt ja alkoi toimia yhden käskyn jälkeen.
--> Hieman huolestuttavaa. Olemme tällä viikolla olohuonetreeneissä tehneet spontaaneja istu-maahan-seiso-liikkeitä samalla, kun käyskentelemme pitkin huonetta, mutta asia vaatii panostusta ja tehokuuria.
Teimme vielä sellaista, että kouluttaja tulee lähelle ja huutelee häiriökäskyjä. Pulmu meni useasti helposti halpaan erityisesti "Maahan" -häiriökäskyn kuultuaan. Meille tuottaa muutenkin vaikeuksia pysyä paikallaan käskyn alla.
-->Lähdemme hakemaan staattisuutta käskyn alla pysymiseen.
Paikkamakuu) Ei ollut meidän päivämme. Ahnehdin liikaa ja vaadin koiralta turhan paljon (liian pitkä etäisyys, liian pitkä kesto). Pulmu pomppasi pystyyn. Kahdesti. (Satu, älä ole ahne!) Teimme loppuun helpon harjoituksen ja onnistuimme.
--> Tätä on treenattava enemmän kotona.
Luoksetulo) Suoriuduimme mainiosti. Jätin koiran istumaan, kävelin n. 10 metrin päähän ja kutsuin luokse. Koira pyyhälsi reippaasti sivulle perusasentoon. Hienosti! Perusasento ei ollut täydellinen, mutta en uskaltanut alkaa hinkkaamaan, sillä pelkäsin, että se pilaisi hienon luoksetulon intoa. Sain kouluttajaltamme vahvistusta siihen, että perusasennon on aina oltava priimaa oli kyseessä sitten luoksetulo tai mikä tahansa muu liike. Kriteerit on aina pidettävä samoina. --> Jatkossa uskallan hinkata ja vaatia Pulmulta parempaa. Mainiosti suoriutuminen on tosi jees, mutta me haluamme pyrkiä täydellisyyteen. ;)
Seisominen seuraamisen yhteydessä) Tämä menee kivasti käsiavulla. Tosin koira jää helposti seisomaan vähän vinoon. (Kauneusseikka!) Pulmu pysyy hyvin seisomassa ja kestää sitä, että kierrän koiraa ympäri ja vaadin kestoa. Taas ahneus iski ja vaadin liikaa - jätin käsiavun pois ja pyysin Pulmua pysähtymään seisaalleen. Koira istui. (Satu, älä ole ahne!) Käsiavusta on pyrittävä irti vähitellen, ei kerrasta. Tämäkin asia tuntuu kovin itsestään selvältä, mutta treenihurmoksessa ajauduin kokeilemaan koiran rajoja liiikaa.
Noutokapula) Tällä viikolla olemme edistyneet huomattavasti ja meillä on nykyään kestoa. (Läpimurto!) Olen tästä todella iloinen, sillä tämä on tähän mennessä tuntunut luoksepäästävyyden ohella kaikkein vaikeimmalta haasteelta. Nyt lähdetään vaan vaatimaan vielä hieman enemmä kestoa ja seuraavaksi alamme tehdä harjoituksia, joissa Pulmu nostaa kapulan maasta ja tuo sitä minulle. (Jee!)
Pulmu oli lopputreenejä kohden todella uupunut. Tänään teimme päivällä 1,5 h lenkin, joten se yhdessä eilisten jäljestystreenien kanssa saattoi verottaa koiran kapasiteettia. Väsyneenäkin Pulmu jaksaa tehdä töitä. Mutta minkäs sille mahtaa jos väsyneenä käskyt alkavat unohtua ja esimerkiksi "Istu"-käsky kuulostaa täysin vieraalta.
Pulmu herättää hilpeyttä ja sympatiaa treenikavereissamme. Pulmusta puhutaan ihan eri sävyllä kuin muista treenikavereista. Meille nauretaan (hyväntahtoisesti) ja meitä kannustetaan kovasti. (Itsekin nauran meille, sillä puuhastelumme on useimmiten todella hauskaa.) Pulmu on sellainen iki-pentu, jonka touhuja on mukava seurata. Tänään kurssikaverimme hurrasivat ja iloitsivat, kun näkivät meidän noutokapulan pitoamme. Säheltävästä ja hermostuksissaan aivastelevasta ja röhkivästä pihakoirastani tuskin koskaan tulee paimenkoiran kaltaista toko-nörttiä, mutta on se vaan upeaa tajuta, että edistystä tapahtuu ja että adhd:kin saattaa oppia työmoodiin. Olen todella ylpeä Pulmusta. On se niin ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti