Toko C - osa 4

Aina ei mene niinkuin elokuvissa.  Tämän päivän tokotreenit olivat keskittymisen osalta vaikeat ja tokosalissa kaikui Pulmun itkuvirsi hermostuneiden aivastelujen saattelemana. Lieneekö koiralla pientä peliväsymystä - onhan takana melko intensiivinen viikko...

Nouto) Aloitimme noutokapulalla, joka kuuluu nykyään sarjaan verenpaineeni nostattajat. Meillä ei vielä noudeta. Meillä yritetään pitää kapulaa suussa ja saada kestoa pitoon. Olen häseltänyt asian parissa jo jonkin aikaa ja kysynyt vinkkejä lähes jokaiselta tuntemaltani tokoharrastajalta ja -kouluttajalta. Tänään koitin saada kestoa siten, että a) koira nostaa kapulaa maasta, b) pidän kapulasta kiinni, c) yritän antaa odota-käsimerkkiä samalla, kun koira ottaa kapulan suuhun, d) yrittämällä kiinnittää koiran huomiota muualle, kun kapula on suussa, e) nousemalla ylös ja houkuttelemalla Pulmua luokse kapula suussa. Tuloksena täyssählinki ja uskon menetys. Olin jo heittämässä kirvestä kaivoon, mutta onneksi kouluttaja jaksoi valaa uskoa meihin. Hänen mielestään minun on oltava kovempi ja vaadittava koiralta enemmän. Palkkaa ei saa antaa väärällä hetkellä (kapula tippuu, lähtee lentoon, kapulaa aletaan jäytää) ja palkataan vain (!), kun saadaan kestoa. Vaikka sitten menisi reippaasti pieleen ja saataisiin vain yksi onnistuminen viiteentoista sählättyyn suoritukseen nähden. Pulmulta meni tietysti hermo ja koira aloitti itkemisen ja kahta pahemman sähellyksen. Pysyin kovana. Koira sähelsi. Pysyin kovana. Saimme pari hyvää pitoa. Yksi tuli ihan vahingossa. Kapula "unohtui" Pulmun suuhun, kun huomio kiinnittyi vieressä treenaavaan heiluhäntään. Edelleenkään Pulmulla ei ole mitään hajua, että mitä vaadin häneltä. Jatketaan silti tällä linjalla ja näiden "vahinkojen" metsästämistä. (Huh! Tämä on niin vaikeaa!)

Seuraaminen) Seuraaminen meni niin ja näin. Jos katson suoraan eteenpäin (kävelen normaalisti) niin Pulmu vetäytyy kauemmas, kun yrittää löytää katsekontaktia. Yleensä katson aina koiraa, sillä haluan tietää missä tuo puuhapete hölköttää. En siis voi vaihtaa pään suuntaa yht´äkkiä eteenpäin, sillä koira hämääntyy tästä totuttuaan siihen, että katsekontakti on helposti saatavilla. Säätöä oli myös muissa liikkeissäni (jäykkä vasen käsi), palkkauksen suunnassa, käden hakeutumisessa taskuun huomaamattani, koiran perusasentoihin hakeutumisessa (aivastuksia ja hermojen menetystä). Ei parasta seuruu-treeniä meiltä.

Kaukokäskyt) Jatkoimme liikeratajumpalla. Se meni sählingiksi, koska Pulmu tässä harjouituksessa  kuumenee lähes aina nameista. Otin koiran eteeni ja aloin tehdä istu-maahan-istu -liikkeitä ilman namiapuja, sillä tässä Pulmu ei pystyisi hipsimään luokseni tai toisaalta kiihtyisi nameista. Vauhti hidastui selvästi ja koira alkoi vätystellä. Pulmu myös unohti useaan otteeseen mitä "Istu" -käsky tarkoittaa. (What?) Hämäännyin tästä taas itse ja siitähän Pulmu meni sekaisin ja alkoi tarjoamaan kaikkea muuta paitsi istumista. (Huokaus.) Siirryimme leikkimään mustekalan kanssa.

Istuminen paikallaan) Jätimme koirat riviin istumaan ja kukin ohjaaja kävi haluamansa matkan päässä odottamassa. Vaihtelin kestoa ja matkaa. Tämä meni hyvin.

Luoksetulo) Jätin Pulmun istumaan ja kävelin n. 10 metrin päähän. Kutsuin sivulle, mutta en odottanut koiran tulemista perusasentoon, vaan lähdin leikittämään lelulla, kun Pulmu oli n. puolessa välissä. Haimme siis intoa ja vauhtia. Lelu ei ollut tarpeeksi kiinnostava, joten toistimme saman isojen namien kanssa. Tässä luoksetulossa oli enemmän potkua.

Paikallaan makaaminen) Koirat jätettiin riviin makaamaan. Poistuin n. 5 metrin päähän ja odotin 30 sekuntia ennen palaamista koiran luokse. Tämä meni hienosti. Tämän jälkeen tein lyhyempiä kestoja ja vaihtelin matkaa. Pulmu alkoi osoittaa lieviä hermostumisen merkkejä, mikä ei ole ihme, sillä vieressä istui/makasi/puuhasteli 8 kuukauden ikäinen liikkuvaa sorttia oleva pentu.

Nämä treenit uuvuttivat minut - ja koiran. On hyvä muistaa, että vaikka viime aikaiset treenimme ovat menneet todella mukavasti niin Pulmullakin on rajansa kuinka paljon treenejä hän jaksaa viikossa painaa. Jäljestys on meille uutta ja viikonlopun pihakoiraleiri  verotti paljon pienen koiran kapasiteettia. Vaikka itse koin tämän päivän treenit vaikeiksi, niin kouluttajamme mielestä Pulmu työskenteli hyvin. Hän myös moneen kertaan totesi miten kivaa on katsella Pulmun puuhia, sillä Pulmu on todella innokas oppilas. Näinhän tuo on. Pulmun kanssa on kiva tehdä, sillä vaikka keskittyminen on välillä vaikeaa niin ainakin koirassa on tekemisen meininkiä ja draivia. Ja sehän tekee tästä kaikesta kivaa ja vaivan arvoista. :)

Verijälki

Jäljestyskurssin toisen kerran aiheena oli verijälki. Sää oli suotuisa ja kokoonnuimme aurinkoisessa Luukissa. Tällä kertaa tasainen nurmikko jäi taakse ja lähdimme metsään. Kouluttaja oli miettinyt ja merkinnyt meille reitit valmiiksi varvikkoon ja meille jäi puhdetyöksi itse jäljen vetäminen.

Verijälki tehtiin kastelemalla kostutettu pesusieni verellä. Sieneen oli sidottu naru ja sientä lähdettiin vetämään perässä tonnikalajäljen tavoin muistaen merkitä erityisen hyvin alku- ja loppukohdat. Jäljen loppuun kumottiin saaliiksi kunnon köntti karjalanpaisti-lihaa. Jälki oli suora jälki (minun silmääni suorahko) metsässä varpujen ja muun aluskasvillisuuden seassa ja jälki kulki pienten nyppylöiden yli. Ossi tuumaili ääneen kuinka haastavuustasoa oli nostettu reippaasti viime kertaisesta. Samaa pohdiskelin itsekin.

Jäljen vetämistä

Jäljen annettiin laskeutua puolen tunnin ajan, jonka jälkeen hain Pulmun pelipaikalle. Pulmu oli riemuissaan päästessään metsään ja nähdessään tutun kouluttajan. Laitoin koiran liinaan ja lähdin lähestymään jäljen aloituskohtaa kohtisuorasti rauhallisin askelin koira parin metrin päässä edelläni.

Lähestyimme jälkeä maltillisesti. Tällä kertaa ei menty vauhdilla aloituspaikan ohi, sillä varvikko hieman hidasti koiraa ja pisti Pulmua miettimään kovemmin. Pulmu löysi alkupaikan helposti. Pulmu haisteli alkukohtaa tovin ja oli kovin kiinnostunut hajusta. Kehuin koiraa, koira katsoi minua, mutta jatkoi taas hajun tutkimista. Sitten koira lähti jäljen perään. Pulmu eteni määrätietoisesti nenä maassa nostaen välillä päätään ikään kuin tarkastaakseen tilannetta ja metsää. Kuono painui taas maahan ja taas mentiin. Jonkun kerran Pulmu lähti hieman sivuun jäljestä, mutta palasi taas takaisin jäljelle. Koiralla tuntui olevan hyvin itsevarmuutta ja loppu mentiin todella varmasti. Jäljen päässä karjalanpaisti maistui pihakoiralle. Olipas kivaa!!

Jäljen ajamisen jälkeen saimme kouluttajalta palautetta. Hän kertoi, että Pulmulla on todella hyvin homma hanskassa ja se lähtee rohkeasti ja innolla työskentelemään. Hän myös sanoi, että oli merkinnyt meille täysin tarkoituksellisesti normaalia haastavamman reitin, millaista ei ihan jokaiselle aloittelijalle uskaltaisi antaa. Kouluttaja oli viime viikolla pistänyt merkille, että Pulmu ei helpolla hämmenny tai arastele, vaan sai nopeasti jäljestyksen juonen päästä kiinni. Voi miten ylpeä olen Pulmusesta. Pieni vihikoira!! Vai pihikoira? :)

Jäljestyksen jälkeen Pulmu oli nauravainen ja säntäili metsäpolulla tiiviisti kouluttajan jalanjäljissä. Josko kouluttajan muovikasseista löytyisi jotain kivaa. Autoon pakattiin reipas ja energinen  pihakoira. Kotona autosta kömpi esiin uuvahtanut ja uninen koira. Hajutyöskentely teki tälläkin kerralla tehtävänsä. :)

Pihakoiraleiri 2014

Vietimme viikonlopun Kunkkulan Koirakeskuksessa pihakoirayhdistyksen järjestämällä leirillä. Perjantai-ilta meni kotiutuessa sekä tuttujen (ja uusien tuttujen) kanssa seurustellen. Pihakoiria osallistui leirille parisenkymmentä ja ihmisiä hieman enemmän. Ensimmäinen ilta venahti pitkäksi, sillä olihan paljon kuulumisia vaihdettavana. Höpöttelyjen lomassa, Pulmu teki mangusti-loikkia leirikeskusken viereisellä heinittyneellä pellolla kaverinaan vuoroin Jiro ja vuoroin Hippu ja Lilli.

Ensimmäinen yö oli rauhaton ja koirat vahtivat kartanoa kukin omasta huoneestaan käsin. Pulmu aloitti kitinän viiden jälkeen, sillä halu pihisleikkeihin oli kova. Helteinen lauantai lähtikin käyntiin epätoivoisen väsyneissä merkeissä. Uupumus haihtui kuitenkin pian, kun lähdin seuraamaan aamuvuorolaisten treenejä. Päivän ajan pyöri lähes non-stoppina useita ryhmiä niin hakutreenejä, rally-tokoa kuin agilityakin.

Pulmu treenasi Ossin kanssa agilitya Heidi Turusen johdolla. Minun silmääni Ossi ja Pulmu vetivät todella hienosti alun pienten keskittymisvaikeuksien jälkeen. Kokonaista rataa koirakko ei vielä tee, mutta hyppypätkät ja putket olivat iloista katsottavaa. Mielestäni Ossi ohjaa hienosti ja olen todella ylpeä katsoessani kaksikon iloista temmellystä. :)

Lauantai-iltapäivänä helle kääntyi ukkoseksi ja sateeksi. Saderintama tuli jäädäkseen ja oma fiiliksenikin alkoi kääntyä matalapaineiseksi. Mitähän meidän tokotreeneistämme tulisi? Pulmu inhoaa vettä ja sadetta. Ja märkää maata... Kun illan tokotreenejä aloiteltiin, sade oli hiljentynyt tihutukseksi, joka sekin lakkasi kuitenkin pian. Toko-kenttä oli edelleen vetinen ja oloni alakuloinen. (Olenkohan hivenen liian tosikko? No kyllä.) Mutta kuinkas sitten kävikään - Pulmu yllätti ohjaajansa taas kerran ja treenit Piia Nurmen johdolla menivät mukavasti. Koira oli innostunut ja työskenteli ahkerasti. Pyllyn kastuminen ei haitannut perusasennossa ja fiiliskin riitti vinojen asentojen hinkkaamiseen. Teimme perusasentoa (eri kulmista), seuraamista, luoksepäästävyyttä ja paikallaan makaamista. Teimme myös ruutua (hauskaa!) ja nopeita maahanmenoja. Viimeinen ei mennyt aivan yhtä hyvin kuin yleensä, sillä märkä nurmikko hidasti Pulmun intoa. Treenit olivat kaikin puolin mainiot ja bonuksena sain myös uusia vinkkejä noutokapulan pitoon. :)

"Ruutu!"

Lauantai-ilta meni leppoisasti grillaillen ja jutellen. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli rauhallisempi. Vai oliko? Itse en ainakaan kuullut naapurihuoneiden koiria ja Pulmukin nukkui tiiviisti peiton alla aamu-puoli-kahdeksaan saakka. Tästä oli hyvä aloittaa uusi leiripäivä. :)

Sunnuntaina puunattiin majapaikkaa luovutuskuntoon, mutta ehdinpä seurailla sivusilmällä myös Ossin ja Pulmun aksa-treenejä. Päivä oli kuuma ja helteinen - ja koira nuutunut. Ossin mukaan Pulmun vauhti on hidastunut, mutta omaan silmääni tuo näytti lähinnä leiriväsymykseltä. Iltapäivän tokotreenimme olivat laiskat. Koira oli kuutamolla ja omakin pää vähän auringosta väsähtänyt. Teimme lyhyitä sarjoja. Yritin innostaa Pulmua leikkimään tauoilla, mutta koira oli liian väsynyt innostumaan leluistani. Vaikka monet asiat menivät sunnuntaina vähän hassusti niin nämä treenit jäivät kuitenkin vahvasti mieleeni tietystä syystä. Teimme yhden liikkeen liikkurin käskyjen alla ja tämä on asia, jota en ole koskaan tehnyt. Kyseessä oli luoksetulo. Se ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta vähänkö oli mahtavaa totella liikkurin käskyjä. :D :D (Me like!)

Sunnuntai-iltapäivällä Kunkkulan nurmikolla lojui onnellisia ihmisiä ja väsyneitä pihakoiria. Viikonloppu oli erittäin onnistunut ja ilmapiiriltään leppoisa. Ajatus seuraavasta leiristä alkoi jo kyteä osallistujien mielissä ja paluumatkalla ideoitiin jo seuraavan leirin koulutus- ja tapahtuma-aihioita. Odotan jo innolla elokuun open showta, jolloin tapaan uudestaan näitä iloisia ihmisiä - ja koiria.

Jiro ja Pulmu

Kiitos kaikille leiriläisille! Erityiskiitos kouluttajillemme Heidille, Piialle ja Elisalle, jotka tekivät todella pitkät päivät insproiden leiriläisiä lukuisilla koulutusvinkeillään. Kiitos myös leirin järjestäjille. Tiedän, että tällainen tapahtuma onnistuu vain vapaaehtoisvoimin. Olette mahtavia!

Leiriläiset

Tonnikalan jäljillä

Aloitimme tänään Pulmun kanssa jäljestyksen alkeiskurssin Kepeä Käpälän oppilaina. Kurssilla on kolme kertaa, joiden aikana opettelemme tekemään ja ajamaan niin tonnikalajälkeä, verijälkeä kuin makkarajälkeäkin. Ajatuksenani oli käydä hakemassa kyseisen lajin alkeisoppimäärä, jotta voisin hyödyntää takapihaltamme alkavia metsiä ja niittyjä koiran luontaisten taipumusten toteuttamiseen. Olen myös sitä mieltä, että väsyttävä nenätyöskentely voisi olla hyvää puuhastelua ajoittaisiin tihutöihin taipuvaiselle Pulmulle.

Mitä tarvitaan tonnikalajäljen tekemiseen? Säilyketonnikalaa, sukkahousut ja muovipussi. Jäljen aloitus- ja lopetusmerkit helpottavat ihmisen toimintaa (jäljen tekemistä ja ajamista). Tampattiin nurmikolle aloituskohta, jonka päällä säilyketonnikala sujautettiin tölkistä sukkahousun lahkeeseen ja tyhjä tölkki suljettiin pussiin varovaisesti, siten että tölkistä ei lentänyt roiskeita aloitusalueen ulkopuolelle. Kun tonnikala oli lahkeessa niin lähdettiin etenemään suoraan kohti lopetusmerkkiä vetäen sukkahousun lahjetta perässä tonnikalan laahatessa maata (= jälki). Tampattiin lopetusmerkille lopetuskohta, johon sukkahousun tonnikalasaalis tyhjennettiin. Sukkahousut suljettiin muovipussiin ja vietiin pois jälkialueelta. Poistuminen tapahtui kiertäen jäljen takapuolelta siten, että varottiin astumasta jäljen yli, jotta jälki ei sotkeentuisi kengänpohjiin. Jäljen annettiin laskeutua hetken.

Jäljen tekemistä

Toin Pulmun nurmialueelle ja kohtisuorasti jäljen aloituskohdan eteen. Vaihdoin remmin jäljestysliinaan ja lähdin varovasti lähestymään aloituskohtaa Pulmu etunenässä. Ensin Pulmu harppasi pari metriä sivuun ja ihmetteli mistä on kyse. Odotin että koira palaa eteeni ja lähdimme taas lähestymään aloituskohtaa Pulmu edelläni. Pulmu sai vainun ja säntäsi eteenpäin sellaisella vauhdilla, että missasi aloituskohdan ja sai jäljestä kiinni n. 1,5 metrin päässä aloitusmerkistä. Jatkoimme etenemistä jälkeä pitkin ja koiralla oli todella kova vauhti päällä. Välillä Pulmu kävi n. 1,5 metrin päässä jäljestä ja luulin jo koiran menettäneen mielenkiintonsa. Tämä oli harhakuvitelma, sillä todellisuudessa Pulmu meni hajun perässä tuulen liikutellessa aromeja... Kouluttaja seurasi tekemistämme sivulta ja sanoi Pulmun menneen vahvasti hajun perässä nenä maassa matalana liikkuen. Loppumerkiltä löytyi tonnikalasaalis, jonka Pulmu pisti innolla poskeensa kehujen saattelemana.

Vainukoira jäljen perässä

Saalis!

Tonnikalalla herkuttelun jälkeen vein Pulmun pois jälkialueelta ja vaihdoin jälkiliinan remmiin. Pulmu oli edelleen täysin haistelumoodissa ja riuhtoi remmin päässä matalana jalat harottaen ja kuono kiivaana nuuskien.  Koira osasi kävellä remmissä melko kauniisti vielä ennen kuin tulimme ajamaan jälkeä, mutta tonnikalajälkeä haistellessa tokon alkeisoppimäärä haihtui taivaan tuuliin... :)

Jäljen ajamisen jälkimainingeissa. Pulmu haluaisi uudestaan jäljelle, Satu on toista mieltä...

Tonnikalajäljen kokeileminen oli äärimmäisen hauskaa tekemistä. Oli mahtavaa seurata koiran intomielistä puuhastelua ja sitä miten Pulmu reagoi jälkeen ja saaliiseen. Vaikka meillä on ollut todella mukavaa viime viikkojen toko-treeneissä niin jäljestyskurssille lähteminen tuntuu parhaalta idealta vähään aikaan. Eiköhän tästä saada mukavan leppoisaa tekemistä kesäiltojen iloksi. :)

Toko C - osa 3

Tänään Kompassin Toko C -treenit pidettiin ulkona puistossa. Häiriö oli näin ollen moninkertainen tavallisiin hallitreeneihin verrattuna. Asiaa ei auttanut se, että menomatkalla Pulmu dyykkasi ojasta hampurilaisen jämät ja veti aterian nopeasti kitusiinsa täyttäen mahansa sopivasti ennen treenejä. Koira olikin tänään välillä hieman innoton kuuntelemaan minua, mutta toisaalta välillä hieman liiankin innoissaan (sähellysvaihde). Ja ai niin, saimme taas tänään kallisarvoista yksityisopetusta, kun treenikaverit olivat taas estyneitä saapumaan paikalle. Tämähän ei meitä haitannut. Lyhyt katsaus päivän agendaan:

- Sivuaskelet) Tämä asia tuli meille ihan uutena ja liittyy tokon erikoisvoittajaluokkaan. Näin ollen otimme sivuaskelet lähinnä hauskan uuden opettelun kannalta. Motoriikkani ei ole kaikken letkeimmästä päästä, mutta kun sain askelkuviot hahmotettua päässäni niin aloimme testaamaan miten Pulmua pystyy liikuttamaan sivusuunnassa (koiran pitäisi pysyä vasemmalla puolella ja liikkua sivuttain seuraten ohjaajan liikkeitä). Namin avulla koira liikkui hyvin ja kouluttaja oli tyytyväinen Pulmun tekemisestä. Jos naminyrkkini oli täysin väärässä paikassa niin koirakin karkasi kauas oikealta paikalta. Tämä oli mukava ensikokeilu uuteen liikkeeseen, mutta tuskin otamme tätä ihan rutiinitreeneihin mukaan.

- Seuraaminen) Ajatuksena oli, että en katsoisi koiraa, vaan etenisin määrätietoisesti eteenpäin kouluttajan naksutellessa vierellä, kun Pulmu seuraa hyvin. Pulmu oli hyvin hämillään miksi naksu tulikin naapurista, ja että miksi kouluttaja seurasi meitä lähellä. Totuttuaan tilanteeseen saimme hyviä pätkiä seuraamista.

- Vauhdista pysähtyminen (seisomaan). Tätä emme ole tehneet kertaakaan sitten viime syyskuun ja jatkoin rohkeasti siitä mihin olimme jääneet. Seuraamista, pysähtymiskäsky käsiavulla ja jatkoin pari askelta koiran jäädessä seisomaan, palasin palkkaamaan. Tämä meni siinä mielessä hyvin, että Pulmu pysähtyi ja jäi odottamaan, mutta haaste oli siinä, että miten palkata ilman, että koira palkkaamisvaiheessa vaihtaa asentoa. Yritin uudestaan ja kävin vain askeleen päässä Pulmusta. Sama kuvio toistui. Koira jäi odottamaan, mutta herpaantui palkkaamisvaiheessa. Yritin käskeä koiraa seisomaan vierelle ja jättää sitä siihen ilman varsinaista seuraamista ja pysähtymistä, mutta tässä kohdassa koira meni ihan hämilleen eikä ollut ymmärtää seisomis-käskyä. Palasimme siis treeneissä askeleen taaksepäin ja aloin opettamaan vauhdista pysähtymistä, siten että peruutin koiran edessä taaksepäin koiran seuratessa, pysäytin käsiavulla ja jätin koiran seisomaan siihen. Palasin koiran eteen palkkaamaan (h-y-v-i-n rauhallisin elein ja äänensävyin), jätin koiran uudestaan seisomaan, palasin koiran eteen palkkaamaan, toistin tätä pari kertaa ja vapautin. Nyt seisomiseen saatiin staattisuutta ja Pulmu ei ottanut enää tanssiaskelia palkatessa. Tämä oli hyvä opetus siitä, että on typerää ahnehtia liian nopeasti ja jatkaa harjoituksia yli puolen vuoden takaisesta tilanteesta olettaen, että asia olisi tuoreessa lähimuistissa.

- Kauko-jumppaa) Tehtiin taas motoriikkajumppaa liikeradalla maahan-seiso-maahan. Tällä kertaa tämä sujui huomattavasti mukavammin kuin viimeksi - johtuen ehkä siitä, että autoin Pulmua kädellä (pidin kättä vyötärön alla siten, että koira ei voi liikuttaa takajalkojaan eteenpäin). Saimme ohjeistusta, että seuraavaksi tulisi vähentää käsiapuja ja pyrkiä siihen, että koira käskyn voimalla liikkuisi oikealla liikeradalla. Oma fiilikseni sanoo, että meillä ei ole mikään kiire, joten jatkamme jumppaa nami- ja käsiavuilla vielä hyvän aikaa. :)

- Perusasento) Tätä tuli treenattua monen muun asian ohella, sillä useiden liikkeiden treenaaminen aloitettiin perusasennosta. Pulmu hakeutuu perusasentoon ihan hyvin ja mikäli asento menee mönkään niin koira yrittää korjata sitä mikäli hermot niin sallivat. Suurempi ongelma on siinä, että perusasennosta puuttuu kestoa. Mikäli namia ei heti tule niin koira ponkaisee ylös. Jos nami tulee niin se on niin megaa, että koira ponkaisee ylös. Tähän kaivattaisiin siis kestoa. Koira ei saisi lopettaa liikettä, ennen kuin toisin määrätään. Mietimme sellaista vaihtoehtoa, että jos olen vapauttamassa Pulmua perusasennosta niin sitä ei kannata tehdä heittämällä namia sivuun, sillä nyt Pulmu tuntuu odottavan noita lentäviä nameja. Nami annetaan hyvästä suorituksesta (hyvästä perusasennosta) vain jos peppu pysyy maassa ja mikäli vapautan koiran niin teen sen ilman namia. Lisäksi naksuttelimme tänään kestosta eli pidin Pulmua perusasennossa pidempään ja palkkailin malttavaisesta pönötyksestä. :)

- Paikka-makuu) Jätin Pulmun makaamaan ja kävin parin metrin päässä. Enempää en halunnut ahnehtia, sillä edellisistä paikka-makuista on aikaa. Tämä meni tosi hyvin.  Pulmulla on tosin taipumuksia jäädä makaamaan vähän vinoon. Tämä saattaa liittyä siihen, että olen antanut palkkaa väärästä suunnasta ja sen vuoksi välillä myös perusasento meinaa harottaa ulospäin. Nyt keskitymme palkkaamaan oikeasta kulmasta. :)

Illan treenit olivat monipuolisen mukavat ja tehokkaat. Pulmu oli treenisession jälkeen selvästi väsynyt. Yksityisopetus puisto-häiriössä imi mehut pienestä pihakoirasta. Ensi viikolla vietetään helatorstaita, joten Kompassin sijaan treenailemme leppoisasti omalla takapihalla. Saimme tänään taas pieniä, mutta kullanarvoisia vinkkejä moneen liikkeeseen.  Tästä on hyvä jatkaa.

Ai mitä sanoit? "Sivu"?? En ole koskaan kuullutkaan...

Toko C - osa 2

Ja voi kuinka meillä oli mukavaa! Nimittäin Toko C -kurssin toisella kerralla... Saimme todelliset tehotreenit yksityisopetuksen muodossa, kun kurssitovereille oli tullut tähdellisempää menoa. Ja tämähän meille kelpasi paremmin kuin hyvin. :) Tänään puuhailtiin seuraavia juttuja:

Noutokapula. Meillä on ollut vaikeuksia saada kestoa kapulan pitoon, sillä staattisuus ei ole Pulmun juttu. Aloitettiin siitä, että Pulmu nostaa kapulan maasta. Tämä meni ihan hyvin, kunnes koira alkoi viuhtoa kapulaa ja heittelemään päätään. Kokeilimme sitä, että pidän kapulasta kiinni, kun koira ottaa sen suuhunsa. Ei apua, sillä jos naksua ei tule heti niin Pulmu alkaa kaluamaan kapulaa... Kouluttaja ehdotti sitten seuraavaa kuviota. Jätetään koira istumaan, laitetaan kapula puolen metrin päähän koirasta ja itse asetun n. 1,5 metrin päähän koirasta. Vapautan koiran, ja kun koira ottaa kapulan suuhunsa, lähden peruuttamaan ja houkuttelen sitä jatkamaan minun suuntaani kapula suussa. Ensin Pulmu ihmetteli mistä on kyse. Sitten se alkoi tarjota kapulan nostamista ja lähti liikkeelle suuntaani, mutta houkuttelun sijaan kehuin, jolloin se tiputti kapulan namin toivossa. Jonkun aikaa sähellettiin (minä sähelsin), kunnes sain ajatukseni ja liikeratani kasattua ja päästiin toivottuun tilanteeseen - Pulmu nosti kapulan, lähti suuntaani kapula suussa ja jatkoi edelleen, kun houkuttelin sitä. Vapautus tapahtui vasta, kun aloin kehua (kouluttaja hoiti naksutinta, sillä en itse kyennyt näin monimutkaiseen toimintaan samanaikaisesti). Näin saimme kestoa pitämiseen - kenties 1,5 sekuntiin. Megaa! :)

Vauhdista maahanmeno. Tämä meni kuin unelma. Koira menee maahan ja jää sinne, kun jatkan matkaa. Kouluttajan mielestä on tärkeää välillä myös palkata koiraa välittömästi maahanmenon. jälkeen (eikä aina jatkaa kävelemistä koirasta poispäin). Niinpä teimme erilaisia harjoituksia, joissa palkkasin Pulmua välillä heti maahanmenon jälkeen, välillä käveltyäni viisi askelta koirasta pois ja palattuani takaisin. Pulmu tahtoo myös herkästi hieman hivuttautua maasta irti, kun palkka on tulossa. Tämän vuoksi harjoittelimme myös sitä, että koira pysyy tiiviisti maassa, kun käväisen koiran edessä, koiran sivulla, viistossa makaavaan koiraan nähden. Kävin välillä palkkaamassa koiraa ja jatkoin taas matkaani vapauttamatta koiraa. Tämä meni hyvin ja Pulmu pysyi rauhallisena.

Sivulle tulo eri etäisyyksiltä. Jätin Pulmun eteeni askeleen, puolentoista tai kahden päähän - ja kutsuin perusasentoon. Pulmu tulee välillä erittäin hyvin sivulle, mutta välillä asento on ihan vinksalleen. Palkkasin vain hyvistä asennoista. Pulmu nykyään korjaa melko hyvin asentoa jos ei heti osu oikeaan. Aikaisemmin tämä on aiheuttanut aivastelukohtauksia ja hermojenmenetystä, mutta nyt koiralla on jo vähän enemmän malttia. Kouluttajan mukaan minulla on vasemmassa kädessäni houkuttelumaneeri, jota teen huomaamattani ja vaikka minulla ei olisi nameja kädessä. Siispä harjoittelimme sivulletuloa niin, että mietin vain käsiäni ja pidän ne täysin liikkumattomina sivuilla. Tämä vaatii harjoitusta ja erityistä keskittymistä.

Luoksetulo. Tätä tehtiin kehujen saattelemana ja lelupalkalla ilman, että koiraa vaadittiin sivulle. Tarkoituksena oli saada vauhtia suoritukseen. Sitä meiltä ei ole ikinä puuttunut...

Kauko-käskyt. Kerroin, että emme ole tehneet kaukoja puoleen vuoteen ja viimeksi, kun olemme näitä harjoitelleet niin tilanne on ollut aina se, että koira yrittää joka liikkeellä hiipiä lähemmäs minua. Olen siis yrittänyt edetä liian nopeasti... Siispä aloitimme kaukojen työstämisen alusta ja teimme liikeratajumppaa. Istu-maahan-istu -jumppa sujuu mainiosti, mutta istu-seiso-istu meni kehnosti. Etenkin istumasta seisomaan nouseminen on vaikeaa ja takajalat eivät millään tahdo pysyä paikoillaan... Omat käsiapuni taitavat olla myös melko hataria ja tämä osaltaan vaikuttanee kehnoon suoritukseen. Jatkamme jumppaamista tehotreeneinä kotona. :)

Tokoeste. Este sai taas kerran Pulmun kierroksille, mutta varaslähdöiltä vältyttiin. Aluksi teimme kolme toistoa namialustalla ja sen jälkeen alusta poistettin ja käytimme lentäviä nameja juuri, kun koira oli ponnistamassa esteelle. Ensimmäinen meni hyvin. Toisen mokasin heittämällä namin, vaikka koira skippasi esteen oltuaan namialustan puuttumisesta hämillään. Kolmas meni oikein, mutta selvästi namialustan puuttuminen hidasti Pulmun vauhtia ja hämmensi tilannetta. Täytynee kaivaa tokoeste varaston kätköistä ja käytävä tämän haasteen kimppuun. Lopuksi treenasimme palaa, jossa koira jää seisomaan esteen taakse ja minä kävelen koiran viereen. Tämä meni upeasti. Tein kaksi onnistunutta toistoa ja lopetimme treenit tähän.

Treenikertamme sujui todella hyvin. Yksityisopetuskerta tuli hyvään saumaan ja osoitti taas sen, että tauko on tehnyt meille vain hyvää. Meillä oli tosi kivaa ja opin useita uusia tekniikoita mitä käyttää treeneissämme. Tämä kerta myös opetti sen, että oikeasti minä olen se heikoin lenkki, jolla on vaikeuksia keskittyä useaan asiaan samaan aikaan (naksutin, oikea ajoitus, oikeat sanat oikeaan aikaan, nami/lelu käden ulottuvilla, oikea liike oikeaan suuntaan, maneerit pois). Kun itse ymmärrän mitä olen tekemässä ja osaan vielä tehdä sen niin koira kyllä tulee perässä. Ainakin välillä. :)

Afterwork ja possun kylkiluu.

P.S. Yksityistunti kelpaisi mulle useamminkin!

Toko C - osa 1

Tänään tein melkoisen urotyön ja lähdin Pulmun kanssa Koirakoulu Kompassin Toko C -kurssille. Meillä on Pulmun kanssa pitkä kurssitauko takana. Viimeksi on puuhailtu Hillityn ja Hallitun parissa viime syksynä. Tokoa ei olla tehty sitten elo-syyskuun... Kurssittomuuteen ja kotona nysväilyyn tottuu - ja minun oli jopa vaikeaa motivoida itseäni lähtemään takaisin koirakoulun riveihin. Onneksi lähdin. Tämä tekee meille oikein hyvää. :)

Ennakko-odotuksiani voisi luonnehtia pessimistisiksi. Pulmulla on ollut valeraskauden oireita ja koira oli isännän kertomusten mukaan tiistain agility-treeneissä lamaantuneen lahnan oloinen ja nihkeä innostumaan ylipäätään mistään. Koska emme ole treenanneet tokoa kotioloissakaan kuin kerran pari taukomme aikana, kuvittelin koiran unohtaneen kaiken. Voi miten väärässä olin.

Seuraaminen. Aloitimme seuraamisella ja nopeilla pysähdyksillä. Koira muisti, että pysähtyessä on hakeuduttava perusasentoon. (Wow!) Perusasennot olivat vähän niin ja näin, mutta fiilis hyvä ja koiran reagointi nopea. Haettiin myös vähän sitä oikeaa seurausasentoa. Kouluttajan mielestä Pulmu hakee hyvin oikeaan paikkaan ja minun pitäisi vähentää namitusta.

Tokoeste. Pulmu meni ihan sekaisin tokoesteestä ja kaikkia nauratti koiran kiemurtelu ja ujellus, sillä pienen koiran halu esteen yli oli niin kova. Oli todella vaikeaa saada koira rauhoittumaan viereen ja tämä vaikeutui aina entisestään, kun esteen ylitystä toistettiin. Tauon jälkeen tehtiin tokoestettä takaperin sarjoittamalla. Jätin koiran esteen taakse seisomaan, menin esteen yli "aloituspaikalle" ja kiersin esteen vierestä koiran viereen perusasentoon ja vapautin koiran. Tätä tehtiin pariin kertaan ja kun itse vihdoin tajusin mitä minun pitää tehdä niin homma meni kuin unelma. Hötkyily ja häsellys oli poissa. Koira seisoi esteen takana kuin tatti. (Hmmm. Miksi este aluksi laukaisi koirassa härdelli-vaihteen ja toisella kerralla esteen vieressä pönöttäminen oli helppoa kuin heinänteko?)

Noutokapulan pitäminen suussa. Olemme Pulmun kanssa treenanneet puukapulan ottamista suuhun, mutta noutamisesta ei voida vielä puhua. Puukapulan pitäminen menee ihan kivasti, mutta pitoa kestää noin nanosekunnin. Kouluttajamme mielestä voisin hyvin pyytää koiralta enemmän kestoa. Yritin sitten tätä, mutta koira lopetti yhteistyön ja alkoi katsella muiden koirakoiden treenejä. Palasin nanosekunnin pitoon, tein pari onnistunutta suoritusta ja lopetin treenit siihen. Pulmu taisi olla aivan väsynyt ja kaikkensa antanut.

Meillä oli treeneissä mukana rauhoittumisalusta, jolle Pulmu hakeutui itsestään aina kun pidimme taukoa ja seurasimme muiden suorituksia. Tämä asia opittiin vahvasti viime syksyn Hillityssä ja Hallitussa ja siitä on paljon apua levottomalle koirallemme. Pulmu tosin piippasi paljon matolla ollessaan, mutta pysyi maate ja otti häiriötä vain pari kertaa muiden tokoeste-treeneistä.

Ensimmäiset tauon jälkeiset tokotreenimme menivät paljon paremmin kuin osasin etukäteen odottaa. Koira selvästi muistaa tokosta paljon. Luultavasti Pulmu on unohtanut osan käskyistä, mutta näyttäisi lukevan hyvin elekieltäni ja saavan vihjettä asennoistani. Tavoitteeni tälle kurssille on vanhojen taitojemme kertaaminen, yhdessä tekemisen vahvistaminen ja hauskanpito - kaikki nämä asiat toteutuivat tänään. Tämä oli hyvä alku ja tästä on hyvä jatkaa. :)